4.9.2010

... se kaveri oli Jaakko...ja risukasan tarina


JAAKKO 

Vuosi 2005 kevät. 

Jaakko tuli perheestä jossa oli kissoja jo ennestään ihan liikaa! Korvat oli punkkiset ja kissa haisi ihan pissalta. Alkuun sen luonne oli ihan OK, koska oli vielä aika pieni, mut sitten alkoi tulla ikäviä piirteitä esiin. Tuntui kuin siihen sattuisi kun ottaa syliin ja epäilin aina sen alaselkää, hännän juurta. Se kuvattiin kyllä, mut ei sieltä mitään löytynyt. Aloin jo uskoa et kipu on korvien välissä. Jaakko oli aika äksy, vaikka se tulikin ihan hyvin Juuson kans toimeen. Sisäkissaksi se ei sopeutunut, tahtoi ulos koko ajan eikä valjastelut enään riittänyt sille. Pihalle päästimme sen 2008 syksyllä ja se näytti tyytyväiseltä, paitsi aina kun tuli sisälle syömään, antoi selkään kaikille muille kissoille,sähisi ja herätti pelkoa kaikissa. Huoooh.....

Sitten tuli kesä 2009 ja Jaakko katosi ja sillä hukkatiellä on edelleen. Meidän kissalaumassa on nyt rento meininki ja kauhee sanoa, jotenki helpottaa ettei sitä enää ole. Se toi niin agressiivista ilmapiiriä muille kissoille. Toki olen harmissani etten tiedä mikä sen kohtaloksi koitui. Sitä etsittiin koko perheen voimin tuolla metsissä pitkään ja ilmotuksia oli ympäri kylää kuvan kera, ei löytynyt ei. Nyt elämme ilman Jaakkoa ja mietin monesti mihin se katosi, mikä oli sen tuska kun se oli niin vihainen?

Me siis muutimme tähän tupaseen 2007. 
Se oli juhannuksen jälkeinen viikko ja päivä oli torstai. Perjantaina tuli ystäväni Mia kylään ja kiertelimme tuolla metsässä ja esittelin meidän tontin rajoja :) Kuulimme outoa ääntä, lintu? kissa? joku eläin? Lähdin juoksemaan ääntä kohti ja mitä näenkään????? Kaksi pientä kissanpentua huutavat täyttä kurkkua siinä maassa!!!  Minä nappasin kissat syliin ja lähdin kiikuttamaan niitä ulkosaunalle. Mia huusi perään että täällä on vielä kissa enkä saa sitä pesästä pois. Kaivettiin siis pesästä vielä kolmas kissa, joka oli kaikista heikoin, pesästä joka oli risukasa. En edes tiennyt selviääkö pentu, niin pikkuinen se oli ja ressukka. Risukasapesä oli kostea,havunneulainen, sammaleinen ja risuinen...


Mia lähti ensihätään ostamaan lähimmältä huoltoasemalta (8km) tuttelia. Sillävälin kun mä ruokin kissalapsosia ruiskulla, Mia soitteli eläinsuojeluyhdistyksiä läpi. Mihinkään niitä ei saatu. Soitin eläinlääkäriin että miten niin pieniä hoidetaan, koska tajusin sillä hetkellä joutuvani sijaisemoksi ja muuttotouhut saa jäädä kakkoseksi. Pennut olivat ehkä noin kolmiviikkoisia....Lääkäri kehoitti ostamaan apteekista kissan emonmaidonkorviketta????
Mitääh??? Onko semmoistakin?????

Soitin siskolle että toisi sitä kaupungista. Maitojauhe oli  aika tyyristä ja kävikin säkä, että päiväys siinä purkissa oli mennyt ja se saatiin ilmaiseksi!!!! Mukana oli myös tuttipullo :)
Sinä viikonloppuna meillä oli ystäviä ja sukulaisia ja kunnon kissanhoitorinki! Pentuja ruokittiin, pissatettiin ja kakkatettiin. Yöllä heräsin myös niitä ruokkimaan. 

Muutaman puhelinsoiton jälkeen saatiin selville että edelliset asukkaat olivat lopettaneet pentujen emon, vaikka tiesivät että sillä on pennut jossain!!! Olin niin vihainen!!!! :(


















Lauantaina sitten tuli erikoinen puhelu. Olen niin sitä mieltä että elämä on ihmeellistä!!!

Mulle soitettiin Vaasan kissatalolta ja  tarjottiin kissanpentua! Olin joskus sinne antanut tietoni, että saa soittaa, jos heille tulee semmonen ruskeeraidallinen  kissanpentu. Olin senvärisestä aina haaveillut. Kerroin tälle soittajanaiselle meidän tilanteen ja toivoin että hällä olisi antaa neuvoja. Lupasi soittaa muutaman puhelun ja niimpä pian meidän pentupesueelle löytyikin sijaisemo!!! Ihan oikea emo, kissaemo! Tällä kissalla oli itellään kolme poikasta ja sovittiin että yritetään, josko se huolis nämä meidänkin pennut.
Sunnuntaina vein pennut Vaasaan ja sinne ne lähti emon luo ja mulla oli jo hirvee ikävä..... 
Ja emo huoli pennut :) :) :)

Pennut oli sijaisemolla muutaman viikon. Liian vähän, mutta siihen oli ilmeisesti jokin syy....Mutta pääasia että saivat edes hetken siellä vahvistua. Käytiin kavereiden kanssa sitten hakemassa ne Vaasasta.






Valkoinen pentu Juice, lähti ystäväni Miian kotiin, neljän muun kissan kaveriksi. Kaksi jäi meille. Harmaa Onni ja mustavalkoinen Pikku-Pekka. Pikku-Pekkakin oli vahvistunut, oli raukka niin rääpäle ja aattelin aluksi ettei se selviä.
Pennut osasi syödä jo kiinteetäkin ruokaa ja kissanmaidosta pitivät. Hiekkalaatikollakin osasivat jo käydä!




                                           Juuson kanssa (Juusokin on siis kotoisin kissatalolta)






                                        Jaakko, Pikku-Pekka ja Juuso

                                         Koko lauma lokakuussa 2007






Pikku-Pekka oli ensimmäisen lääkärireissun jälkeen poika kunnes tuli toinen lääkärissäkäynti, toisella lääkärillä. Silloin Pikku-Pekasta tuli tyttö! Lääkäri oli ihan varma että ei se poika ole. Nimeksi tuli siis Luolatyttö-Una. Mä olin jotenkin epäluuloinen koko ajan? Siitä oli hirmu vaikee katsoa onko se tyttö vai poika kun pallintynkääkään ei näkynyt :) Oli ressukka muutenkin hiukan erikoinen, ja se on nytkin vähän jälkeenjäänyt fyysisesti ja mieleltään myös. Mutta hieno kissa silti! Ehdottomasti!

Pikkuisten kanssa lähettiin lääkäriin leikattavaksi tammikuussa 2008, toista vietiin poikana, toista tyttönä! Lääkärillä meni "tytön" kanssa kauemmin ja syykin selvisi. Se olikin poika! Hih! Siltä löytyi piilokivekset, toinen nivustaipeesta ja toinen vatsaontelosta ja tapaus oli toinen lääkärin uran aikana. Vatsa jouduttiin siis avata ja Pikku-Pekka löysi identiteettinsä ja sai hienon verkka-asun. Tein sukasta :)




                              Pikku-Pekka maaliskuussa 2008

                            Onni maaliskuussa 2008

                           huhtikuussa 2008, ihmetellään pajunkissoja

Onnin elämä vahvimpana pentueesta alkoi hyvin. Sitten alkoi oudot oksentelut ja ripuli. Ensimmäinen joulu Onnilla meni sairaana ja minun joulu oli pilalla. Itkin lähes koko joulun ja murehdin. Kaikkea koitettiin, mikään ei auttanut. Onni oli pitkään siinä kunnossa, kunnes löydettiin hyvä lääkäri joka sanoi että "Onnilla se taitaa olla pakki nyt niin sekaisin että se vaatii antibioottia."
Ja niin Onni alkoi friskaantua. Lisäksi Onni määrättiin sianlihakuurille jolla testattiin ettei ole allergioita esim. viljaan, joita raksuissa kuitenkin on. Tästä alkoi paraneminen ja pikkuhiljaa ruokavalioon lisättiin muutakin ja nyt se syökin jo ihan kaikkea ja mitään allergiaa ei ole!


               Juice tuli kylään katsomaan velipoikia elokuussa 2008

                 Tämmöinen pötkylä Onni oli jo joulukuussa 2008









Oon sitä mieltä että komeita tuli orpopennuista! Paljon huolenpitoa ja hellyyttä niin hyvä tulee. Tähän väliin sopii hyvin tämä:

Jokainen, joka on pidellyt aaltojen silittämää kiveä kädessään,
tietää että jatkuvilla hyväilyillä on ihmeitä tekevä voima.

-Tommy Tabermann-

 

Kissat ei tähän lopu, tarina jatkuu...

4 kommenttia:

  1. Voi ihana... Pala kurkussa piti taas kerrata tuo tarina.. En muistanukkaan kuinka SULOSIA ne olikaan sillon pikkuisina!!! -Memma-

    VastaaPoista
  2. Voi mitä ihania pikku miukuja :) Ihana tarina!

    VastaaPoista
  3. miukuli: Kiva kun löysit tänne :)

    VastaaPoista
  4. Onnelliset killit. Saivat hyvän kodin. T.Kissamummu.

    VastaaPoista

Kiitos sinulle kommentistasi!