12.12.2010

Itkuviikko ohi ja back to normal!

Mulla on kummallisen herkkä viikko takana. Olen itkeä pillittänyt vähän joka asiasta. Olen herkkä kyllä ihan luonteeltani, muttei se tänviikon kaltaista normisti ole.


Kaikki alkoi "Hymytytöstä" viime maanantaina. Luin jotain vanhempaa paikallislehteä sängyssä ennen nukahtamista, tarinaa lapsesta, joka oli vammautunut hyvin vakavasti 2-vuotiaana autokolarissa. Automatkalla perheen kaistalle tuli auto, jossa oli vanhus nukahtanut rattiin. Kenellekkään muulle ei käynyt kuinkaan, mutta pieni lapsi turvaistuimessa joutui luopumaan mahdollisuudesta "normaaliin" elämään. Tyttö oli nyt kymmenen vanha ja äiti hoiti häntä kotona. Suomessa on vain muutama samoin, yhtä vaikeasti vammautunut lapsi. Äiti kertoi lehtijutussa, kuinka aluksi lapsi oli ilmeetön ja eleetön. Kunnes tuli ensimmäinen hymy. Ja nyt tyttö oli aina onnellisen oloinen ja hymyili paljon. 


Lehtijuttu oli todella koskettava. Itkulle ei meinannut tulla loppua. Yritin miehellekkin juttua lukea, muttei siitä mitään tullut. Itketti niin paljon. Sitten kun mies nukahti, minä siirryin kuolinilmoituksiin. Virhe tuommoisen tunnekuohun jälkeen. Ja taas minua vietiin... 
Kuinka paljon ihmisiä kuolee liian nuorena? Kuinka paljon omaisia jää kaipaamaan rakkaitaan? Kuinka paljon sattuu turhia onnettomuuksia? Ja kuinka hymytyttö jaksaa hymyillä? 


Viikolla itkettiin Emmerdalen dramaattisille jaksoille. Televisiota en paljoa katsele, mutta Emmerdalea en jätä! 
Siinä kuoli vauva, ilmeisesti kätkyt-kuolemaan ja sarjassa vauvan vanhemmat osasivat näytellä hurjan hyvin surua ja siksi ne muutamat kuolemaa käsittelevät jaksot olivat niin koskettavia, että minä itkin tapahtumia, kuin ne olisivat koskettaneet elämääni oikeasti. Huh huijaa!  Minä suorastaan vollotin!


Töissäkin on tullut pitkin viikkoa vähän tirautettua muutamia kyyneleitä työkaverin kanssa. Keskusteluiden aiheet on olleet niin sydäntäriipaisevia. Ja itkettiin sitä hetki myös satukirjan koskettaville tarinoille.


Onhan se itku terapeuttista. Kyllä sitä täytyy itkeä jos itkettää. Tuntuu ahdistavalta jos itkua ei päästä ulos. Mitenkähän sitä on aina välillä niin valtavan herkkä olo? 
Elämä taitaa olla niin kiireistä välillä, kun mennään eteenpäin niin lujaa ettei ehdi edes ajatella. Varmaan se pysähtyminen antaa aikaa ajatella muutakin maailmaa, muitakin ihmisiä. Ja joskus nyt vain on herkempi olo...
Nyt on kuitenkin mennyt jo viikonloppu itkemättä :) Ja laitettu taas vähän lisää joulua. 
Ja käyty vähän kirpparilla.
Ja vihdoinkin, lähdin mukaan luomurinkiin! Nyt minulla on paljon ONNELLISEN kanan munia!



Hauska löytö!

Tästä liinasta tykkää Väinökin :)


Näillä taas mennään! Koittakaahan jaksaa taas kun arki alkaa. Kohta on joulu!

4 kommenttia:

  1. Ihanaa herkkistelyä =.) Kuulostaapa typerältä näin luettuna toi että itkettiin satukirjan tarinallekkin :D

    Hatunnosto luomurinkiin liittymisestä :)

    VastaaPoista
  2. Hyvää tekee itku välillä:) Minulla on myös ajoittaisia herkistelyhetkiä ja hyvä olo on itkujen jälkeen. Voisitko kertoa lisää tuosta luomuringistä, se kiinnostaa kovasti.

    VastaaPoista
  3. Tunteet ja niiden näyttäminen ovat suuri rikkaus. Vuosi sitten raskaana ollessani itkin lohduttomasti mm. kukkapenkistä löytämälleni kuolleelle kastemadolle ja kimalaiselle. Eläin- ja lapsiaiheisia huonoja uutisia en voinut lukea lainkaan. Eikös ennen vanhaan ollut ihan itkijänaisiakin, pitäisiköhän alkaa siihen hommaan :-D

    Aiheen ohi senverran, että onpa pirteän värinen kissa ja pöytäliina-yhdistelmä :-) / Anrit

    VastaaPoista
  4. aNNa: oltiinhan me kyllä aika herkällä mielellä, piti oikeen pinnistellä ettei pääse käsistä koko touhu :)

    Tirriliisa: Sain täällä Etelä-Pohjanmaalla erään yhteyshenkilön nimen ja sitä kautta pääsin sähköpostirinkiin. Siellä aina infotaan seuraava "luomukeikka". Nytkin lauantaina nää luomutilojen tyypit tulivat yhdelle parkkialueelle josta sitten haettiin omat tuotteet, jotka oltiin jo tilattu sähköpostissa etukäteen. mun mielestä tosi edullista: lava kananmunia(30kpl) 5 euroa, vehnänlese kilo 1,70€, punajuurikilo 1,60€, porkkanakilo 1,60€ jne.....Huippuidea tuo on!
    uskoisin että omalla asuinseudullasi on myös vastaava, mutta mistä sen saisi tietää, en tiedä????
    Anrit: Joskus tuntuu että tieto lisää tuskaa, ja jätänkin usein tietoisesti lukematta uutisoinnit esim. eläinten huonosta kohtelusta. Tulee niin paha olo! Pitäisköhän tässä alkaa viralliseksi itkijänaiseksi, sais itkeä oikeen "luvan kanssa" :)

    VastaaPoista

Kiitos sinulle kommentistasi!