27.9.2010

Vouhotuksia

Nyt on jonkinsortin tanssikärpänen puraissut mua. Elämääni on tullut Zumba ja Afrodance. Rakkaan uintiharrastuksenkin aloitin pitkästä aikaa. Ja tuijottelen peilistä itseeeni... :)
Joo, vähää vailla seitsemän kiloa on poistunut ja se saa tuijottamaan peiliin. Koska jotkut vaatteet näyttää erilaiselta päällä nyt, verrattuna viime kevääseen. On oudon kevyt ja hyvä olo, joten sitä mielellään moikkaa itseään peilin kauttaa ja hihkuu ONNISTUMISTA!
Tuo tanssahtelu on kivaa! On kivaa kun ei ole ylitsepääsemättömiä liikesarjoja. On vain helppoja askelkuvioita ja menevää musaa. Onnistumisen elämyksiä! Mikäs sen parempaa liikunnan iloa!

Tämä päivä on mennyt siivoten pihaa talvikuntoon. Ulkona on hieno syksy!
Olen myös tallentanut vanhalta koneelta ulkoselle kovalevylle vanhoja kuvia. Sieltä löytyi paljon aarteita joita joskus olen skannannut koneelle. Oikeen sitte vanhoja kuvia.

 
 Äiti lapsena

 ...ja minä samassa tuolissa


 Näihin kuviin ja tunnelmiin kohta yövuoroon lähtee hän MOIKS!



20.9.2010


Matkustaja ja purjehtija minä olen. Ja joka päivä löydän uuden seudun sielustani.

-Kahlil Gibran-


Mukavaa viikon alkua kaikille!!!

19.9.2010

Sunnuntai puuhasteluja

Keräsin omenat ja kriikunat vihdoinkin puusta ja aikomus olisi tehdä omena-kriikuna-mehua. En tiedä sopiiko ne yhteen, mutta aion kokeilla. Kriikunahan on luumun sukuinen hedelmä ja meillä niitä puita riittää. Versoja tulee joka puolelta lisää ja NIITÄ SAA HAKEA KEN TAHTOO!!! Yhden kerran tein niistä kriikunahyytelöä, mut aika vähän sitä tuli syötyä. Pakkasessa on vieläkin monta rasiaa. 


Jotain tapahtui tälle puulle kun se kuivui. Mitäköhän?...... Se on aika vanha.

Tässä yksi kriikunanalku,kasvaa ihan väärään paikkaan ja raivaan kaikki keväällä jos kukaan ei huoli.


Ennen mehunkeittoa pyöräytin netistä löytämällä ohjeella omanapiirakan johon lisäsin myös mustikkaa.
Ja koska mun elämäntapani on nykyisin vähähiilihydraattinen ruokavalio, sovelsin ohjetta hiukan että minäkin pystyn hiukan herkutella :) Nyt siihen herkutteluun oli hyvä syykin, koska olen nyt tiputtanut 6,5 kiloa. Olen ollut nyt tällä vähähiilihydraattisella toukokuusta lähtien ja hyvä olo siitä on tullut. 3,5 kiloa pitäis saada vielä pois joulukuuhun mennessä, niin sitten olen tavoitteessa jonka itselleni keväällä määräsin, 10 kiloa pois! Katsotaan sitten taas uudet tavoitteet.
Eli: Vain 1 dl vehnäjauhoja, 1 dl leseitä (vehnä-kaura) ja kolmas desi sisälsi mantelijauhoa ja vehnänalkiota. Normaalistihan noin monipuolisesti ei jauhoja mun kaapista löytyisi, mut tämän VHH:n vuoksi leivon leipäni itse ja siitä syystä kaapissa enempi terveellisiä aineksia. Sokerina käytän hedelmäsokeria. Jogurtti on maustamatonta turkkilaista ja margariinin sijasta VOITA! Tuli hyvänmakuinen piirakka,NAM!

 Omenapiirakka
 
· 1 dl leseseosta(tai pelkkä vehnälesekin käy)
· 2 dl vehnäjauhoja
· 1 tl leivinjauhetta
· 1½ dl sokeria
· 1 tl vaniliinisokeria
· 75 g juoksevaa margariinia
· 2 munaa
· 1½ dl jogurttia, kermaa tai piimää 

täyte:
· 1 kg omenoita
· ½ sitruunan mehu
· 1½ dl sokeria
· 1½ rkl vehnäjauhoja
· 1½ tl kanelia
· 1 tl vaniliinisokeria
· 25 g margariinia tai voita (juoksevaa)

Ohjeet
Sekoita kuiviin aineksiin muut taikinan aineet. Kuutioi kuoritut omenat ja sekoita täytteen ainekset keskenään. Levitä taikina vuokaan ja kaada täyte päälle. Paista 175 n. 40 minuuttia.




Myös pintaremppa on edennyt. Maalasin meidän kylmän kuistin valkoiseksi. Kuisti puretaan kunhan saadaan lisäosan rakennus vauhtiin, mutta kun meistä on kyse, se voi viedä aikaa :) Siksi halusinkin sen maalata, koska se oli aika hirvitys sävyiltään. Yritin etsiä kuvaa siitä ennen maalausta, mut tuli vastaan vain yksi kuva, josta näkee minkäväriset olivat ikkunan pokat ennen yöks! Tuon oranssin värin säästin.

                                     Jälkeen......

                                                                                                                                                                  


Viikonlopun iloihin mahtui myös ystäväni Memman tapaaminen ja hänen pienen pieni leppäkerttu eli Kerttu-vauva. Kerttu syntyi heinäkuussa kaksi kuukautta etuajassa, mutta on jo iso tyttö! Ihanuus!

I love weekends!


11.9.2010

Kirpparipäivän löytöjä ja muita aarteita

Eilen tuli äiti ja siskonpoika viikonlopuksi mun seuraksi. Tapio on kalareissulla lapissa.Tänään oli siis luvassa kiertelyä kirpparilla! Tottakai! Äidin kans!
Käytiin Ilmajoella asematien aarreaitassa.
http://www.asematienaarreaitta.fi/?etusivu,8
Se on todella siisti kirpputori ja heti tein löydön, ah, niin ihanaaaaa!


Tuo puhelin maksoi vain 20 euroo ja me myyjän kans ihmeteltiin kovasti, kuinka niin halvalla joku tuommosen myy???
Sitten löysin pari isoa lyhtyä tosi halvalla! Ja taas tuli mun kahvipannukokoelmaan yksi vanha pannu lisää neljällä eurolla.


Seinäjoella kävimme Lakeuden shoppiksella.  http://www.shoppis.fi/
On se sen verran iso paikka että siellä rupee jo väsymään. Loppuaika odoteltiinkin jo Matiaksen kanssa kun äiti vielä kiersi :) Äiti tutkii niin tarkasti joka hyllyn.
Kyllä mä mattolöydön tein jota Onni tässä kuvassa testaa. Tuoksui vastapestylle. Kiva kun saa ostaa siistiä ja puhdasta! Liitutaulu lähti myös matkaan.


Kirppareilla on kyllä kiva kierrellä. Se on ihan oma maailmansa. Mä tänään seurasin ihmisiä ja mua huvitti se, kun kaikki tapittaa vaan silmä kovana niitä hyllyjä ja laahustaa eteenpäin, välillä pysähtyy ja hypistelee jotain ja sitten jatkaa matkaansa. Joidenki kans saattaa tulla jotain juttuakin, varsinkin pienillä kirppareilla. Mut noissa isommissa kävellään vaan, eikä paljoa ympärille vilkuilla. Tai sit me ollaan vain etelä-pohjanmaalla semmoisia :)

Oon räpsinyt kuvia muutamista mun aarteista ja löydöistä. Paljon on vielä kuvaamatta ja tahtoisinkin ikuistaa kaiken mikä on mulle tärkeetä.

                               Kirpparilöytö Jyväskylästä


Kaikki kupit, purkit, purnukat, kattilat ja pannut muuttaa aina meille jos hinta on kohdallaan






Tuohon kettupannuun ihastuin, mut siitä pyydettiin mun mielestä liikaa ja oisin tahtonut unohtaa sen. Äiti kuitenkin pakotti ostamaan :) Kettu-aiheisista jutuista TYKKÄÄN!



                                          2 euroa


                                          Verholöytö Alajärven kirpparilta

                               Mun rakkaan Inkeri-mummun perintöä...


Tapio löysi töidensä yhteydessä Vaasasta joltain vanhan koulun vintiltä tuon liitutaulun


Siskon miehen mökiltä tämä ihanuus ja pari vanhaa ikkunanpokaa
                                    

              Työpaikan kellarista leipomolaatikko ja lääkekaappi                            

                                                  Tallinnasta

Super-super-aarre,löytyi ulkorakennuksesta

Tässäpä tällä erää. Näinhän se lauantai-ilta livahti.

10.9.2010

Väinö Väinönpoika Väinöö

Niin, kissathan ei tähän lopu. Mulla on outo taipumus törmätä kodittomiin tai hylättyihin kissoihin. Ja mä en osaa aina sanoa EI.
Mä kerroinkin jo kuinka mä laitoin ympäri kylää kadonnut kissa-lappuja kun Jaakko katosi. Joku äiti bongasi siitä puhelinnumeron, kun hänen poikansa kavereineen oli löytänyt isolta tieltä ojanpenkasta (meiltä 8km)keskeltä ei mitään oranssin kissan. Mulle sit soitettiin siitä, kun aattelivat josko se tieltä löytynyt olisi jaakko kun oli samanvärinen.
Sovittiin treffit ja mua vastassa oli oranssi pikkukisu, joka maukui hurjasti. Sehän oli vasta ihan pentu, n.4kk vanha ja en ymmärrä kuinka se oli niin väärin kattonut, kun Jaakko kuvassa oli kyllä ihan aikuisen näköinen kissa...
Se perhe ei sitä voinut ottaa suojiinsa, koska heillä oli koiria. Pikkupoika sanoi, että kisu oli löytynyt ojanpenkasta ja lähtenyt seuraamaan poikia ja täytyy kyllä sanoa että pojat tekivät viisaasti kun ilmoittivat siitä äidilleen, joka taas etteenpäin MULLE!
Otettiin kissa kotiimme ja mietittiin sen kohtaloa, voidaanko me pitää se???? Muutkin kissat miettivät varmaan samaa :)


Se maukui koko ajan. Ihan kuin sillä olisi ollut ikävä jotain. Sitä piti pitää sylissä kaiken aikaa ja nukkuessakin se inisi. Jos lopetti silittämisen se alkoi maukumaan. Se nukkui kolme ekaa päivää kunnolla vain kun sitä piti lähellä ja silitteli. Voi ressua... Mietittiin oliko se kesäkissa? Oli syyskuu 2009.







Kisusta tuli Väinö ja se jäi meille,kas kummaa....
Se tykkää nukkua mun peiton alla ja on kova poika kehräämään. Muut kissat otti sen loppuviimein hyvin vastaan ja Väinö sai ja saa paljon myös kissahellyyttä.

                              Väinön ensimmäinen joulu 2009 lapissa

9.9.2010

Neiti-Räy

Syyskuussa 2008 meidän pihaan eksyi kaunis kissa. Istui kerran kannonnokalla ja tiirailin sitä ja kysyin siltä lässyttäen että "kukapas se sinä oikeen olet?" Ja sehän tuli heti mun luokse ja mun luona se aina vaan on...

huoooh... :)

 Kuvat on marraskuulta 2008, kun kisuli tuli taas meitä moikkaamaan...
 kuola valuen :)


Me ei päästetty sitä sisälle eikä ruokittu, koska se oli selvästi jonkun oma ja oli hyvinvoivan näköinen.
Kierreltiin lähiympäristöä ja kyseltiin sen kotia ja saimmekin pian sen selville. Sillä oli oikeen hyvä koti ihan meidän lähellä, mutta sen omistajat sanoivat että tää kisu ei oikeen enää tahtonut tulla toimeen heidän muiden kissojen kanssa ja siitä syystä ollut pois kotoa. Kiittivät kun toimme sen kotiin.
Veimme sitä aika usein sinne.Ei aina sisälle asti,  jätimme usein heidän tien päähän.Varsinkin kun tuli lumi maahan.
Kisun omistajat jo vaivaantuivat siitä kun me kuljetimme sitä ja miettivät mitä asialle tekisivät. Olivat ajatelleet jopa että veisivät piikille sen koska se ei kotona pysy ja on muille riesa. Sanoin siihen heti että EI EI EIIII!
Tuli joulukuu ja kisu pyöri aina vaan meillä.Alkoi tulla jo kylmä ja minua säälitti. Vaikka tiesin että se kotiin kyllä osaa, säälitti silti, koska se änki jo meille sisälle. Olisi väkisin tullut ovenraosta.
Sitten vietettiin itsenäisyyspäivän iltamia naisporukalla meillä ja silloin me päästimme sen sitten sisälle syömään ja nukkumaan! Ja se vaikutti niin onnelliselta!!!
Se nukkui pari viikkoa PUTKEEN, kävi välillä ulkona ja söi ja TAAS nukkui. Tais olla aika ressaantunut tilanteeseen kun ei tiennyt kenen kissa tässä oikeen olis :)








      joulukuussa ikkunan takana-tahtoo tupaaaaaaaan......       

Ja kyllä se kannatti päästää. Hyvä kissa on! Sovittiin sitten sen kotiväen kanssa näin tämä asia, että tulkoon meille asumaan.Sisäkissaa emme siitä voineet tehdä, koska oli jo tottunut ulkoilemaan. Se on tehnyt hyvää työtä meidän pihassa kun on syönyt kaikki peltomyyrät jotka mylläs meidän pihaa urakalla. Ei myllää enää :)

 




Neiti-Räy nimi tulee sen omituisesta,ei ollenkaan neitimäisestä ääntelystä "räääääyyyyyyyy". Lyhyesti kutsumme Räksy. (nimi oli oikeesti Pele edellisen kodin mukaan, mut se ei koskaan sopinut meidän suuhun se nimi)

Hieno ja hellyydenkipeä kissa!