6.9.2011

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla

Tässä kerron kuulumisia ja samalla osallistun haasteeseen. Kätevää :)

Mustavalkohaaste #82 : OMAKUVA

Käyhän kurkkaamassa muiden omakuvia täällä!



Suurenoo se! 
Se on osa minua, mun maha. Näyttää kananmunalta, ja aiheuttaa elämääni kaikenmoisia tunnemylläköitä.

Eilen illalla säikähdin kunnolla. Mulla alkoi harjoitussupistukset ja ei ihan pienesti. Alkuun tuli niitä mitä pitikin, sitten tuli oikeen kestosupistus, vatsa oli pinkeenä tosi pitkään, lähemmäs tunnin. Siinä ehti pieni ihminen käydä läpi aikamoisen tunteidenkirjon. Supistus meni ohi  kun lämpimän suihkun jälkeen menin sohvalle maate. Kireys alkoi antaa periksi ja tuntui taas vauvan "pikku" potkut ja helpotus oli suunnaton!

En tiennyt eilisiltaan mennessä millainen on harjoitussupistus. 
Olimme miehen kanssa perhevalmennuksessa ja mulla tuli loppuajasta huono olo. Pyysin kätilöä mittaamaan mun verenpaineen ja se oli ok. Oltiin jo pois lähdössä kun hän huikkasi vielä perään että kuunnellaanko vielä vauvan sydänäänetkin... Siinä makoillessa mulla tuli ensimmäinen supistus. Turvallisessa tilanteessa vatsa kovettui oudosti. Sellainen se siis on.

Kotona niitä sitten tuli enempi. Onneksi sitten tiesin mitä ne on, muuten paniikki olisi ollut vieläkin pahempi. Minä ehdin jo pelätä sen pitkän supistuksen aikana kaikista pahinta. Itketti ja pelotti.
Onneksi mies oli  rauhallinen ja osasi rauhoittaa mua ja jutella mulle järkeviä, samoin äiti puhelimessa. 
Onni on itkeä tuskaa turvallisille ihmisille... Nyt tiedän että vauva on enkelin siipien varjeluksessa, tajusin kuinka paljon äitini vauvan puolesta rukoileekin. 

Aamusella supisteli jälleen aika usein, nyt ne oli lyhyitä ja "normaaleja". Soittelin neuvolaan ja sain huomisaamuksi lääkärille ajan. Tämän päivän saikkuilin ja varmaan huomisen lääkärissäkäynnin jälkeen lomailen loppuviikonkin. Neuvolantäti sanoi että normaaleja nuo supistelut on, mutta vähempikin piisais, että parempi tutkia silti tilanne. Määräsi lepoa! Ja tänään olenkin pötkötellyt oikeen urakalla.

Niin se aika vierähtää. Nyt on menossa jos 31. raskausviikko ja tasan kuukausi äitiysloman alkuun. Raskaus on mennyt hyvin ja toivon että jatkossakin. Töissä tahtoisin vielä piipahtaa, mutta tiedän että jään sieltä pois ennen äitiysloman alkua. Alkaa se työ, vaikkei fyysisesti raskasta olekaan, tietyllä tapaa jo rasittamaan kehoa. Onneksi kotona on hyvä olla!

Kiitos todella paljon kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille. Pikku-Pekan kanssa on edennyt ihan hyvin. Se ottaa pillerinsä hienosti ja ruokailukin alkaa sujua. Säätämistähän se välillä on viiden kissan kanssa, tuo erityisruokailu,  mutta sitäpä tämä elämä on väliin muutenkin :) Yhtä säätöä!

15 kommenttia:

  1. ja taas on masu kasvanu viime kerrasta! valtava! :D

    VastaaPoista
  2. Kiitos Katja e-mailista.
    Kokeilen onnistuuko kommentti

    VastaaPoista
  3. Ihanat kuvat! Toivottavasti supistukset hellittävät!

    VastaaPoista
  4. Suloinen omakuva, ihana vauvamasu <3

    Toivokaamme, että harjoitussupistukset nyt hellittävät. Minäkään en ollut moisista ennen kuullut, mutta eipä minulla ole lapsiakaan. :)

    VastaaPoista
  5. IHanasti kuvaa, sehän on nyt osa sua :)

    VastaaPoista
  6. Ihana masu!

    Supistukset toivottavasti rauhoittuvat muutamaksi viikoksi.

    VastaaPoista
  7. Aivan ihana masu!! Onnellista odotusta!

    VastaaPoista
  8. JAIKS ! IHANA omakuva !!!! Ja muistakki laittaa kuvia vauvasta sitte !

    VastaaPoista
  9. Ihana kuva :) onnea odotukseen! <3

    VastaaPoista
  10. Masu!! Ja ihana kommentti "Onni on itkeä tuskaa turvallisille ihmisille..."

    Minä olin myös pitkään saikulla raskauden aikana supistelujen ja vuodon vuoksi. On kamalaa se jatkuva pelko siitä mitä tapahtuu. Voimia viikkoihin ja rentoutumisajatuksia.

    VastaaPoista
  11. Kohta omakuvasi muuttuu ja masusi kasvattaja on ihan oma itsensä ;)

    VastaaPoista
  12. Ihan omakuva! Toivotan onnea tulevaan koitokseen.

    VastaaPoista
  13. En osaa muuta kuin tsempata, kun ei ole kokemusta : ) Luin vasta nyt kissahuolistasi ja toivon, että ruokavalion muutos auttaa. Ikävää, että joudut murehtimaan kissasta, kun itselläsi on tärkeä elämänvaihe menossa. Kaikki on kohta onnellista oloa : )

    VastaaPoista
  14. Löysin nyt blogisi. Laitoin sen suosikkeihini. Onnea ja siunausta odotukseesi!
    Oi mikä kertomus täällä oli Pikku-Pekan ja niiden muiden pentujen löytymisestä! Että osuikin noin eläinrakas ihminen pentujen hädän keskelle! Ihana selostus pelastusoperaatiostanne.
    Se myös säväytti sydäntäni kun päätit ryhtyä taisteluun Pikku-Pekan puolesta tämän sairauden, vai miksi sitä voisi sanoa, vuoksi. Se oli armahtava päätös kisuparalle. Sydämeni on heikkojen puolella. Olen elämäntyöni tehnyt niiden kanssa, joiden psyykkinen terveys on horjunut. Olen aina pitänyt heistä. En voi itsekään kehua, etteikö minustakin löytyisi huojuvaa puolta, samaistuin Pikku-Pekkaan.
    Kun se aika tulee, että pikkuinen on maailmassa, asiat järjestyvät yksi kerrallaan ja aikanaan. Vauva hoituu ja kaikki kissat hoituvat.
    Oi miten ihana että sinulla on rukoileva äiti!
    Itse olen saanut rukouksesta avun, vaikka apu ei tulisi silmänräpäyksessä, niin voi olla varma että rukous on kuultu.

    VastaaPoista
  15. kirsi: eiköstä vaan kasva silmissä :)

    anonyymi, Leena, vielä kun kommentoit googletililläsi niin hyvä tulee :)

    Naukulan Mamma ja Elegia: Kiitos! On hellittänyt hieman!

    Laura: Niimpä :)

    SusuPetal: Välillä tullut supistuksia, mutta tilanne rauhoittunut muuten...

    Riitta Sinikka: Kiitos sinulle!

    Nukke: Laitetaan varmasti!

    Elina: Kiitos!

    Hillastiina: vaikka ne kivuttomia tässä vaiheessa ovatkin, säikäyttävät kyllä....

    Krisu: näin on..

    miiwi: kiitti!!!

    Mayo: Ainakin meillä on nyt paremmin mennyt ja Pikku-Pekka on mielestäni elämänsä kunnossa :) Ihan on onnellisen oloinen ja ei vaikuta kyllä että mikään virus sitä vaivaa!!!

    Kirsti: Hienoa että löysit blogiini ja lähetit tämän ihanan kommentin! Sain siitä voimaa!

    VastaaPoista

Kiitos sinulle kommentistasi!