3.9.2011

Kissamurheita ja taistelua


Loppuviikko oli jotenkin erityisen raskas. 
Päätin testata jälleen kerran miten Pikku-Pekka pärjää ilman sukkapukuaan, onko kaula kokonaan parantunut. Ei mennyt pitkään kun se onnistui taas raapimaan pienen nirhauman kaulaansa. Ei saanut aikaiseksi onneksi kunnon haavaa, mutta jouduin laittaa sukan takaisin.

Tapahtuma sai mut pois tolaltaan ja pitkään kytenyt huoli kissasta ja sen ihovaivasta tuli itkuna josta ei meinannut tulla loppua. Sitä ei helpottanut eilisaamun soitto eläinlääkärille.
Kyseinen lääkäri on siis aiemmin hoitanut vaivaa hotspottina, mutta nyt hän alkoi epäillä jotakin kissavirusta, jonka Pekka oisi saanut ihan poikasena, sillä kun ei elämä ihan parhaalla mahdollisella tavalla alkanut.
Arvaili useampaa virusta, mm.Fiv vilahti joukossa. Viruksiin ei ole hoitoa. Niitä pystyy testaamaan mutta yksi testikin maksaa useamman kympin ja koska hoitoa ei ole, koen testaamisen enemmänkin mielen"rauhan" takaamiseksi.

Kerroin olevani ihan poikki tämän asian kanssa koska raskastahan tämä on ollut. Haavat aina paranevat nopeastikin, mutta ihon uusiutuminen vie aikansa ja kauluria sekä sukkaa joutuu siis käyttämään jatkuvasti. Vaikka Pekka niihin onkin tottunut, onko se kissalle onnellista elämää? Jatkuva huoli raastaa mua kun seuraan kissaa ja säälin sitä. Te kissanomistajat varmasti tiedätte tunteen. Mietin vauvan tuloa ja miten elämämme sitä myöden muuttuu, miten jaksan hoitaa siinä ohessa kissaa jonka ei koskaan parane? Nämä ajatukset puhuin lääkärille ääneen, ja hän sanoikin ettei sitä pidäkkään jaksaa. Eläimen tehtävä on tuoda iloa omistajalleen, ei huolta ja murhetta eikä tarkoituksena ole että sukka olisi loppuelämän sen yllä, koska iho-ongelmat eivät häviä. Helpottavat vain välillä. Kertoi varovasti ajatuksesta luopua kissasta...

Töihin lähdettyäni katsoin Pikkuista Pekkaa itkien, ajatuksena luopuminen siitä ei tuntunut todellakaan hyvältä. Se on niin suloinen pikkuressukka. Pelastunut risukasasta, mutta silti niin sitkeä sissi. Hyvä ja kiiltävä turkki, pelokkuus tipotiessään meidän sitkeän, rakkaudella tehdyn työn tuloksena. Minulle nousi taistelutahto!

Virusajatus oli vain yhden lääkärin "lausunto". Toinen eläinlääkärihän aikoinaan sanoi että näkemättä kissaa hän voi lyödä päänsä pantiksi että kyseessä on ruoka-aineallergia. Siitä syystä olen ruokkinut Pekkaa hypoallergiaraksuilla. Ainut virhe minkä olemme tehneet, on että  se on saanut possunlihaa siinä sivussa, vaikka raksujen idea olikin se, että vain niitä syötetään kolme kuukautta ja sen päätteeksi aletaan pikkuhiljaa lisäämään ruokavalioon muuta.
Ajattelinkin että nyt täytyy ryhdistäytyä ja kokeilla asiaa uudelleen. Vaikka se oisi kuinka raskas tie!

Kävin töiden jälkeen kuitenkin luontaistuotekaupassa jossa on töissä eläinhomeopaatti. Olen hänen kanssaan keskustellut aiemminkin Pekan oireista, silloin kuitenkin keskityimme enemmän hotspottiin. Nyt avattiin asiaa enemmänkin uudelta näkökannalta, Pikku-Pekan henkiseltä puolelta. Millainen kissa luonteeltaan on, mitkä sen traumat on jne.
Me päädyttiin yhteistuumin kokeilemaan ihan pelkkää raakaravintoa, ei ainuttakaan raksua.  Lisäksi ostin homeopaattisia rakeita, Pulsatillaa, joka vaikuttaa juuri tähän henkiseen puoleen, korvien väliin.
Vitamiinilisäksi multa kotoa löytyi nokkostabletteja.  Auringonkukkaöljyä silloin tällöin loraus sekä kalaöljyä.
Nyt meidän raksuihin rakastunut kissa joutuu opettelemaan ihan uuden elämän.
Pitäkää peukkuja!

Ostettiin myös kangaskaupasta hienoa maastokuvioista kangasta joka on kestävää ja hengittävää. Tänään pitäis miehen kanssa suunnitella ja ommella siitä uusi puku joka ei varmasti hiosta ja jonka kanssa on hyvä elää.
Kovasti asiaan perehtyneiltä otetaan vinkkejä ravinnon ja vitamiinien suhteen vastaan! Raskasta tää tulee olemaan, mutta nyt on taisteltava.
Toivotaan että luonto hoitaa kun lääketiede ei siihen pysty!


21 kommenttia:

  1. Voih! Paljon jaksamista teille ja Pikku-Pekalle. Toivottavasti uusi ruokavalio auttaa. Me ollaan hengessä mukana!

    VastaaPoista
  2. Voi mahoton! Se huoli näistä karvaisista keristä on kyllä suuri, kun jotain ongelmaa osalle sattuu. Hyvä, kun et vielä luovuta, vaikka täytyykin lemmikinomistajan ajatella tassuttajan kannalta asioita. Kun pysyt yhdessä hoidossa sitkeästi ja näkee tuloksia, että vaikuttavatko ne vai mitä tapahtuu, niin sitten ainakin, jollei mikään toimi, tiedät yrittäneesi kaikkesi.

    Pidän peukkuja, että sopivainen hoito löytyy ja että saatte jatkaa yhteiseloanne vielä pitkään!

    VastaaPoista
  3. Sissi oot sinäkin siinä missä Pikku-Pekkakin <3 Haliruttaukset taistoon <3

    VastaaPoista
  4. Voi itku, ei oikein löydy sanoja tähän. Kovasti toivon, että luonnonlääketieteestä löytyisi joku hoito Pekalle.

    Minulla ei kissoja ole eikä siten kokemuksia kissojen mahdollisista sairauksista. Sisarellani on kuitenkin kissoja ja eräs niistä kärsi etenkin pentuna ilmeisesti maksavaurioista tmv. Oli siis myös karuista olosuhteista pelastettu kisu.

    Sille piti antaa eri ruokaa kuin muille kissoille, koska sen elimistö saattoi muuten mennä sekaisin. Hitsi kun en muista tarkemmin.

    Mutta nykyään tämä kissa voi hyvin, vaikka tuolloin oli suurena pelkona, että reppana menehtyy :)

    VastaaPoista
  5. Voi Pekkaa, mä todellakin toivon että järkevä selitys löytyy ja saatte oikian hoitokeinon siihen!

    Tsemppiä ja raskaana ollessa nämä tälläset asiat tuntuu PALJON raskaammilta, muistan vaan murehtineen kovasti lapsia orottaes jos meirän karvakorvilla on ollut jotain..

    VastaaPoista
  6. Kovasti voimia sinulle, teille ja Pekalle!

    VastaaPoista
  7. Voi ei, kuulostaa surulliselta, kissa ihmiselle tässä tuli kyynel silmäkulmaan.
    Oletko kokeillut helokkikapseleita ruuan sekaan, tytär oli ennen luontaistuotekaupassa, ja sai vinkin, että eläimillekin voi antaa. pari kapseli tuikin Monallekin, kun itsekin otan, ruuan sekaan,kuurina kannattas kokeilla, sehän on iholle hyväksi.
    Voimia sinulle ja toivoa, että kissa saa apua, on se niin hellyttävä ja rakas, tiedän sen ♥

    VastaaPoista
  8. Täällä ollaan myös hengessä mukana! Liput korkealle ja taistoon!! Toivotaan, että hoito tepsii. Voimia koitokseen ja terkkuja Pikku-Pekalle:)

    VastaaPoista
  9. Voi miten surullista, saatan vain kuvitella huolesi. En tiedä mitä sanoisin tässä, toivon vain että löytäisitte apua ettei tarvitsisi luopua rakkaasta perheenjäsenestä. Luin kerran kissojen luonnonmukaisesta ruokinnasta kertovan kirjan jonka oli kmirjoittanut joku suomalainen kissa-asiantuntija, joka hoitaa kissoja ravinnon ja homeopatian avulla, mutta en muista kirjan tai tekijän nimeä. Voisi löytyä netistä, kun osaisi etsiä. "Kissojen raakaruokinta" ja "barf" ovat esim. hyviä hakusanoja.

    Voimia teille!

    VastaaPoista
  10. Tuli mieleen vielä ihoon suoraan laitettava kuusenpihkavoide, joka käy niin ihmisille kuin eläimillekkin sekä stressiä lievittävä Feliway- suihke.

    VastaaPoista
  11. Kiitos tuhannesti kommenteista ihanat ihmiset!!! Tuli nin voimakas olo, kyllä sanat osaavatkin lohduttaa! Täytyy alkaa tutustumaan raakaravintoon yms.
    Kiitos teille!!!

    VastaaPoista
  12. Toivottavasti ei ole Fiv kuitenkaan, kun se voi tarttua muihinkin. Loukutuksissa pyritään testaamaan populaation aikuiset kissat(etenkin pentujen emot) juuri siksi, ettei vaan viruksia kantavia kissoja lähtisi eteenpäin. Ja hyvin tarkasti seurataan silmiä, korvia ja limakalvoja eristyksen aikana + tietysti eläinlääkäri tarkastaa.
    Toivottavasti hän paranee viellä, inhottavia tuollaiset sitkeät sairastamiset :( Luopuminen on vaikeaa, teet varmasti parhaasi. Me pidetään täällä peukkuja <3

    VastaaPoista
  13. Hillastiina: Mietinkin että miten on tuon tarttumisen laita, lääkäri puhui vain ettei ihmisiin tartu. Epäselväksi jäi tarttuuko muihin kissoihin jos on rokotettu?
    Ja kuinka kauan on nuo kissat keskenään ollut, mitään ei ole tullut muihin. Täytyy lukea tuosta Fivistä enempi. Mä olen jotenkin karkottanut koko asian mielestäni että se olis sitä!
    Tiedätkö millaisia oireita siinä on? Kun Pikku-Pekka on muuten tosi hyvässä kunnossa.

    VastaaPoista
  14. Voi harmitus sentään, toivotaan, että Pikku-Pekka paranee! Jaksamisia sinne :)

    VastaaPoista
  15. Kiitti myös Onnesta Unelma! Koitamma jaksella!

    VastaaPoista
  16. En kyllä uskoisi että tarttuu, jos muut kissat on rokotettu. Muutenkin Fiv käsittääkseni ei ole niin helppo tarttumaan, mutta saman perheen kissat jos esim nuolevat toistensa haavoja tms ja rokotukset ei voimassa, niin varmasti iso riski on(veri-sylki kontaktissa).
    Toivottavasti syy haavaan selviää, ja paranemista alkaa tapahtua <3

    VastaaPoista
  17. tahdon uskoa ettei kyseessä ole Fiv! Täällä on mennyt liharuokinnan kanssa todella mainiosti. vähän pitää avittaa syömisessä ja tuputtaa ruokaa, mutta Pikku-Pekka on aina ollut sellainen sivusta seuraaja, katselee kun muut hotkii, itse osaa vain näykkiä.

    VastaaPoista
  18. voi rakkauspakkaus Pikkistä... toivottavasti nyt apu löytyy!!!

    VastaaPoista
  19. Voi pientä Pikku-Pekkaa! <3

    Suosittelen todella lämpimästi allergiatestien teetättämistä! Kissa kun voi olla niin monelle asialle allerginen, myös lihoille. Eli yhdistelmä vilja-allergia & liha-allergia voisi hyvinkin aiheuttaa jotain tuollaista. Esimerkiksi kissa voisi olla allerginen hypoallergeenisen ruoan riisille (vaikka kissa normaalisti riisiä hyvin sietääkin) ja sitten esimerkiksi kanalle tai naudalle (ne yleisimmät kissanruokien lihat). Myös ulkoilusta (ulkona eli ilmassa & maassa olevat allergeenit voisivat aiheuttaa) voi tulla oireita. Mikäli kissa on allerginen, se voi olla allerginen myös noille luontaistuotteiden ainesosille.

    Valitettavasti nuo kissojen rokotteet viruksia vastaan ovat suhteellisen huonotehoisia :( Eikä FIViin tepsivää rokotettakaan valitettavasti ole olemassakaan. Kissa myös erittää virusta vaikka tauti olisikin oireettomassa vaiheessa. Siinä mielessä voisi olla hyvä testatakin, mielenrauhan vuoksi.

    Tsemppiä!! <3

    VastaaPoista
  20. Heippa!

    Onko tämä asia millä mallilla nykyään? :) Mulla ei tulisi tästä mieleen FIV...ennemminkin ruoka-aine tai jokin allergia tai stressi tai joku muu....

    VastaaPoista

Kiitos sinulle kommentistasi!