25.9.2011

Vauhtia ja ihania tunnustuksia


Mustavalkohaaste#85: VAUHTI


Tähän touhuun tarvitaan vauhtia että lentää pitkälle.
Tässä on mieheni lennossa, Jyväskylässä, veteraanimäkihyppääjien SM-kisoissa 2010.

Mies aloitti hyppytouhut "vanhoilla päivillä" uudestaan. Ehtikin hypätä pari talvea, sitten tapahtui ikävä onnettomuus kun jalka meni poikki kesällä 2010 mäkileirillä. Nyt on sääressä rautaa joka otetaan pian pois. Hyvin on jalka parantunut, mutta uudelleen mäkeen meno ei ole vielä varmaa. Minä en pettyisi vaikkei enään sinne meniskään. Sen verran sai aina toisen puolesta pelätä.

Lisää vauhdin huumaa täällä!



Onni on...
...saada tunnustuksia!


Tämän tunnustuksen sain Virpiltä Viipin elämää-blogista

Kiitos!


Tunnustukseen liittyi kymmenen kysymystä ja niihin olenkin aiemmin jo vastannut. Ne löytyvät täältä.
Lähteköön tämä tunnustus eteenpäin kaikille lukijoilleni!


Toinenkin napsahti...


Tämän ihanan ystävyys-tunnustuksen sain mustakissalta Mustankissan tytär-blogista.

Kiitos!

En tajunnutkaan blogia aloittaessani etä blogituttavista voi tulla myös blogiystäviä. Tännehän minä vuodatan paljon asioita elämästäni teidän kaikkien luettavaksi ja saan valtavasti vastakaikua jutuilleni. Se on kummallisen voimauttava kokemus, saada ihania ja ystävällisiä kommentteja ihmisiltä joita en tunne, ja jotka kuitenkin koen jollain lailla tuntevani.
Kiitos teille kaikki blogiystäväiseni että olette siellä ja käytte luonani kylässä!

Voi kumpa te "hiljaiset" lukijanikin tulisitte piiloistanne ja jättäisitte joskus pienen puumerkin käynnistänne, että tietäisin teidän todella olevan siellä, koska olette myös tärkeitä!

Lähetän tämän ystävyyden merkin tällä kertaa:

Hyvä mieli-blogilleHuopalintu-blogiin
ja
Eläinten Laitilaan


Toivotan kaikille blogiystäville ihanaa alkavaa viikkoa!!!



16 kommenttia:

  1. Huih, minä kun olen aina miettinyt miten mäkihyppääjät uskaltavat!! Hatunnosto miehellesi!

    VastaaPoista
  2. Onnea tunnustuksista! Aika rohkeaa touhua tuo mäkihyppy.

    VastaaPoista
  3. Ponnistuksen jälkeen vauhti lähtee liitoon.

    VastaaPoista
  4. Sankareita ne ovat, jotka tuohon hommaan uskaltautuvat!

    VastaaPoista
  5. Tässä sitä on, oikeaa vauhdin hurmaa, ja varmaan pientä pelkoakin, ainakin katsojissa. Kaunis kuva, ja ihanat lumipuut taustalla!

    Tuollainen ilmalento liittyy jotenkin painajaisiini, sellaisiin, että päätyy äkkiä tyhjän päälle, ja pitäisi osata lentää --

    VastaaPoista
  6. Veteraaniurheilijat tahtovat joskus innostua vähän liikaa ja silloin saattaa tulla vahinkoja. Toivottavasti jalka paranee ja mies vielä mäkeen tokenee. Montosen Lauri on tuttu mies punttihommista ja hän taitaa olla vanhimmasta päästä veteraanihyppääjistä.

    VastaaPoista
  7. Voi kiitos, kaunis sellainen, olen aivan sanaton!!!

    VastaaPoista
  8. Mäkihypyssä on vauhtia kylliksi ja kunnioitan kyllä jokaista joka tuolta uskaltaa tulla alas! Toivottavasti miehesi jalka tulee täysin kuntoon!

    VastaaPoista
  9. Vau, hurja kuva!!!

    Paranemisia jalalle!

    VastaaPoista
  10. Kaunis kuva. Rohkeutta tuo vaatii.
    Paranemisia.

    VastaaPoista
  11. Se on kuulemma ihan helppoa kun osaa... Ei kai se vauhti, vaan se alastulo. Paranemista!

    VastaaPoista
  12. Hieno kuva, ei niinkään turvallinen harrastus. Varmasti huisa tunne ilmassa.

    VastaaPoista
  13. Tulee kyllä niin kovaa vauhtia alas, että taitoa täytyy löytyä, jotta pysyy pystyssä..

    VastaaPoista
  14. Terveiset viety miehelle. Ja kiitos kommenteista!

    VastaaPoista
  15. Kiitos ihanan sympaattisesta blogiystävä-tunnustuksesta! Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle :)

    VastaaPoista

Kiitos sinulle kommentistasi!