10.10.2011

Kissajuttuja ja vähän ihmistäkin

Eläinten viikon viimeinen päivä. 

Nyt on ajatukset olleet Naukulassa, Naukulan surussa. Mietin että mitenkä sitä kiintyy tiettyihin blogeihin että toisen suru koskettaa kuin se olisi oma suru? Tuntee silmäkulman kostuvan lukiessaan toisen elämästä. Lähetän Naukulan Mammalle paljon halauksia ja voimia tuleviin päiviin. Pitäkää Helmin kanssa huolta toisistanne. Wilma siellä pyydystelee hiiriä nyt autuaimmilla metsästysmailla, onnellisena, koska sai elää ihanan ja onnellisen elämän, oikean kissan elämän!

Sydän Naukulaan!


Meillä on huolta taas pidetty, nimenomaan siitä pienimmästä, Väinöstä.

Viikko sitten viikonloppuna Väinö oli vaisulla tuulella ja oltiin kahden vaiheilla pitääkö sitä pyhänä viedä lääkäriin. Oli lauantaina-iltana kipeän oloinen, nukkui vain ja inisi kun koski. Sunnuntaihin ootettiin, mutta friskaantui sen verran, että huokaisimme. Josko selviämme maanantaihin.Selvisimme ja Väinöllä ei taas näyttänyt olevan mitään.

Tiistaina sama juttu toistui. Söi aamulla normaalisti, mutta sitten vain nukkui ja silmät kertoivat että nyt on jotain pielessä. Ruoka ei maistunut koko päivänä. Kosketusarkuus oli kyljessä ja ulvahti jos silitti siitä kohtaa. Lääkäriin en saanut aikaa enää siinä vaiheessa päivää, yritin moneenkin paikkaan. Tiesin että kissa on kipeä mutta että se selviää kyllä seuraavaan päivään. Onneksi multa löytyi kissan kipulääkettä ja se auttoi niin että kissa jaksoi olla illan, välillä ihan virkeänäkin ja söikin jotain. 
Keskiviikkona jätin antamatta ruokaa koska aika lääkäriin oli klo 12 ja piti varautua siihen että Väinöä rauhoitetaan. Puoli 11 Väinöläinen kiersi jaloissa ja kiehnasi ja vikisi ruokaa. Halusi välillä ulos ja oli ihan eri kissa kuin edellispäivänä. 
Soitin miehelle töihin että mitäs tässä nyt tehään kun tuo kissa näyttää taas voivan ihan hyvin ja kylkeen ei näyttänyt sattuvan enää ollenkaan. Päätettiin perua aika ja seurata tilannetta. 
Olin jo viikonlopusta asti antanut Väinölle öljyä päivittäin, koska epäilin ensin suolitukosta. Ja olin tropannut muutenkin vitamiineilla ja homeopaattisilla ihmetipoilla. Pissatulehdus oli poissuljettu juttu myös koska ei aristanut virtsarakon seutua ollenkaan, mitä Pikku-Pekka silloin teki kun oli pissatulehdus.
Väinö oli ihan normikissa koko päivän ja ei voinut kuin ihmetellä. Mun iltarukoukseen oltiin vastattu!
En tiedä mitä se kipu oli, mutta se on nyt poissa! 


Näytänkö minä sairaalta?
                                                                                                       
                                                                                                 
Minun olotilani on edennyt siihen vaiheeseen että äitiysloma on nyt virallisesti alkanut perjantaina!
Uskomatonta! 
Tässä sitä nyt ollaan ja ootellaan. 
Ihan mahtuu viikkoihin hyviäkin päiviä. Sitten on taas niitä jolloin kävely on vaikeaa kun nivuset on niin kipeät että ulvoa pitää, tai on päiviä jolloin lonkkia kolottaa. Sitten on niitä päiviä jolloin ei ole mitään hätää. 
Närästys on onneksi loppunut. Taitaa vauva olla senverran humpsahtanut alaspäin!


Viime viikon keskiviikko oli tosin erittäin säikäyttävä päivä!

Huomasin päivällä kuvia koneelta katsellessani etten näe kunnolla. Näkökenttään tuli pilkkuja, kuin joskus migreeniä ennen. Menin lepäämään hetkeksi, mutta sama jatkui. Mies sattui silloin soittamaan töistä kuulumisia ja jotain outoa minussa tapahtui. Mun puhe puuroutui ja en osannut sanoa niin yksinkertaista asiaa kuin että mulla on näköhäiriö ja että saattaa olla migreeni tulossa.... En löytänyt sanoja tälle asialleni.
Toisaalta en ollut ihan varma mitä mulle tapahtuu, koska migreeni ei ole tyypillinen vaivani. Joudun kärsimään siitä äärimmäisen harvoin. 
Menin siinä änkyttäessä pieneen paniikkiin ja mies huolestui todella. Hän lähti töistä kotiin ja löysi mut istumasta suihkun lattialta, kuuman suihkun alta, katse lasittuneena enkä vieläkään osannut sanoa mikä on hätänä. Mies soitti tk:hon josta käskettiin heti tulemaan sinne. Pian sieltä soitettiin takaisin ja pyydettiinkin soittamaan ambulanssi, ihan varmuuden vuoksi.

Niin minua sitten vietiin ambulanssilla terveyskeskukseen ja siinä autossa maatessani alkoi päänsärky. 
Perillä multa otettiin verikokeet, sydänkäyrät, pissatestit ja mitattiin verenpaine. Kaikki oli OK! 
Mulle tehtiin tasapainokävelytestejä ja muita sentyyppisiä testejä, joilla poissuljettiin aivoperäiset jutut.
Grammasen panadolin jälkeen lepäsin puolitoistatuntia tarkkailuhuoneessa. Mies luki vieressä lehtiä. Vauva potki mahassa ihan normaalisti ja olo alkoi olla helpottunut.

Hoitaja välillä kävi tarkistamassa että kaikki on hyvin. Särkylääke alkoi vaikuttaa mutta olo oli tosi höntti.
Lääkäri tuli vielä tekemään viimeisen tarkastuksen ja tahtoi soitella neurologille varmistaakseen että potilaan voi päästää kotiin. Mulla todettiin migreenikohtaus ja lääkäri kertoi omakohtaisen kokemuksen samantyyppisestä migreenistä kun tutulle esineelle ei löydy nimeä. Mulle oli myös ihan uusi ja vieras tilanne tämmöinen, ettei saa sanotuksi mitä haluaa. 

Terveyskeskuksia paljon parjataan, mutta oman kuntani tk on ollut aina erittäin palvelualtis ja siellä tapahtuu. Kuinka hienosti nytkin kaikki hoidettiin. Siinä on pelokkaalla potilaalla turvallinen olo kun asiat ympärillä tapahtuu ja ihmisen hätä huomataan. Raskaus toki myös joudutti ihmisiä toimimaan, mutta olen erittäin tyytyväinen pienen kuntani terveydenhuoltopalveluihin! Olen heille IHMINEN!

Kohta kuuluu POKS!
Tuolla täytyy olla jo ahdasta?!



Hyvä mieli lähetti mulle hyvää mieltä eli ystävyys-tunnustuksen!
ISO Kiitos siitä <3

Tässä taas tarinaa riittämiin. Heippati hei taas hetkeksi!
Pitäkää huolta toisistanna!


9 kommenttia:

  1. Oikeaan osoitteeseen on tullut tunnustuspalkinto. =)

    Sydämellisesti onnea äitiyslomalaiselle!!!

    VastaaPoista
  2. Oijoi, pysykää kunnossa ihmiset ja eläimet. :)

    VastaaPoista
  3. No on teilläkin ollut varsinaisen vaiherikasta! Ei ihme, että migreenikin löi päälle, onneksi ei ollut mitään "vakavampaa". Siis ihan tarpeeksi on kyllä migreenissäkin olemista, tiedän. Mulle käy juuri niin, että kun yritän vaikka lukea ääneen, luen ihan hassuja ja esineiltä katoaa nimet. Siitä tiedän, että kohtaus on tulossa. Onneksi tuntuu helpottavan iän myötä.
    Ihana tuo vatsakuva, ihan varmasti poksahtaa kohta:D Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  4. Hui, olipa tosiaan säikäyttävä toi migreenikohtaus. Onneksi oli harmiton!

    Mukavaa mammalomaa!

    VastaaPoista
  5. No onpa tuo outo olosi varmaan säikäyttänyt teidät. Ja olet todella saanut hyvää palvelua. Sinusta on oikeasti välitetty! Ja kiva kuulla, että kissan olokin parani.

    VastaaPoista
  6. Nyt on ollut ihan jees viikko ja kaikki me ollaan voitu ihan hyvin :)
    Kiitosta kommenteista!

    VastaaPoista
  7. Ohhoh! Minunkin tyttärelläni on ollut outoja juttuja jotka on tulkittu migreeneiksi. Hyvä että sinun oireesi selvisivät ja menivät ohi. Samoin Väinö on tervehtynyt.

    VastaaPoista

Kiitos sinulle kommentistasi!