27.1.2011

Nuorisomessuilta virtaa

Työni puolesta piipahdettiin eilen illansuussa messuilemassa, opinlakeusmessuilla. Siellä esittäytyi eri koulutusalat ympäri Suomen ja maakunnasta sekä myös muita eri aloja.
Messuilla on toisinaan kiva käydä kun joka kojussa jaetaan kaikkee ILMAISTA! Saa osallistua arvontoihin ja kerätä krääsää kassiin :) Omalle työmaalle mukaanviemisinä oli erilaiset koulutusesitteet.
Itselle sitten se kaikki muu tilpehööri!

 

Kuvan ihanan kännykkäpussin sai kirjoittamalla oman unelmansa A4:lle ja sitten minusta ja lapusta otettiin valokuva. Sai peittää unelmalla kasvot, silmät vain näkyi, koska en tahtonut kasvokuvaani heidän nettisivuilleen. Tämä pikkupussukka helpottaa kovasti töissä, avaimet ja puhelimet samassa paketissa!

 


No entäpä nämä mikrokuituliinat, niin käteviä silmälasi-ihmisellä laukussa kannettavaksi!!!

Messut kruunasi 14-vuotias Aapo.
Hän myi itse tekemiään saippuoita. Oli aloittanut 11-vuotiaana saippuan teon mummunsa kanssa ja nyt oli jo myyntipistettä isän galleriassa.
Kyllä Pohjanmaalla yritteliäisyyttä löytyy!!!
Poika harrastaa mm. virkkausta, kasvien istutusta ja hoitoa, savitöitä yms.
Käykäähän kurkkaamassa hänen blogiaan. Mä sanon että oli ihanan erilainen ihmelapsi (nuori).
Pitihän mun nyt yksi saippua ostaa, oli niin koreassa pullossakin :)

Sain messuilta energiaa roppakaupalla. Sai höpötellä nuorten kanssa ja tavata myös "vanhoja nuoria" joiden kanssa on työskennellyt.
Tunnen itseni nyt taas ikinuoreksi!

 







26.1.2011

Alkukirjaimet VA

Yhdeksäntenä haasteena on
VA -alkuinen suomenkielinen sana.





Illan VAloa saaristossa...


Muita VA-kuvia täällä



23.1.2011

Mustavalkohaaste #56: OVI

Ensimmäinen mustavalkohaastekuvani. Kivaa!


Tässä kunnostetaan ovea meidän kodin lisäosaan, joka rakennetaan "joskus"........




Muita mustavalkoisia kuvia löydät täältä

22.1.2011

Meille tuli kevät

Meidän koti sai vihdoinkin tulppaaneja piristämään kauneudellaan. Keittiön pöytäkin sai keltaisen kevätliinan. Ikkuna sai uudet verhot ja lattia uuden maton. Kirpputorilla käynti inspiroi laittamaan kevättä tupaan, sai viimeisetkin joulunrippeet kyytiä.

Kaunis Neiti-Räy ja kukkaset.


Onnin kanssa käytiin pihalla. Käytetään kissoja aina silloin tällöin siellä ilman valjaita. 
Hyvin ne tottelee eivätkä karkaa. Ulkotarha kuitenkin on riittänyt ulkoilun tarpeeseen hyvin tähän asti, ei siis tarvitse kaiken aikaa kissoja ulkoiluttaa. Kyllä ne kuitenkin nauttii kun pääsee haistelemaan uusia hajuja.


Sukset odottaa mua tuvan nurkalla. Huomenna aion hiihtää. Se on vasta toinen kerta tälle talvelle ja siitä olen itselleni vähän vihainen. Kerrankin on lunta ja sukset vain nojaa seinään....


Nyt kohtapian nukkumaan. Kauniita unia kaikille!


18.1.2011

Alkukirjaimet SE

Kahdeksantena haasteena on
SE -alkuinen suomenkielinen sana.





SElän päällä on kissan hauska matkustaa :)




Muita haastekuvia täällä





15.1.2011

Palapeli

Ajattelin että viikonloppuna voisi illat käyttää muuhunkin kun tietokoneella roikkumiseen. Muistin että minulla on jossain jemmassa 1000-palan palapeli. Se on mukavaa puuhaa, aika terapeuttistakin.
Kissat on sitä mieltä että hekin haluavat osallistua. Tämmöstä tämä sitten on...



Mukavaa viikonloppua :)



13.1.2011

Hassut lumipatsaat

Nämä hauskat lumipatsaat bongattiin helmikuussa 2010.
Nytkin näitä löytyisi kun on tullut tuota lunta taas niin raakasti.




Ootteko kissaihmiset kokeilleet koskaan mitä kissa tuumaa hammastahnan hajusta?
Joskus vähän kiusoitellaan kullannuppuja, kun se ilme on niin hassu :) 



Hauskaa lumista torstaita kaikille!

11.1.2011

Alkukirjaimet LU

Seitsemäntenä haasteena on  LU -alkuinen suomenkielinen sana.

 
Luonnossa!
 
 
 
Muita haastekuvia löytyy täältä
 

9.1.2011

Vihdoinkin tää homma etenee!!!

Tänään otettiin lautaseinä esiin alakerran makkarin ja olohuoneen välisestä seinästä.
Vielä maalia pintaan ja se on siinä!

Tästä lähdettiin...

Pinkopahvi löytyi levyn alta

 Eristetty on erikoisesti. Oliskohan tuo jotain vanhaa villahousua tai sukkaa :)

Tähän vielä maali päälle

Mies on käsityöläinen


Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa! Minä lähden maalaamaan!

8.1.2011

Etiäinen

Tuossa illansuussa autoillessa mietiskelin omia autoilukokemuksiani, lähinnä pimeällä tapahtuneita ajoja.
Laskin että minulle on aika monesti tullut autoillessa tunne siitä että vauhtia pitää hiljentää. Ihan kuin se olisi kuiskaus pääni sisällä...

Parisen viikkoa sitten, puolenyön aikaan töistä kotiin ajellessa, tuli vain semmoinen tunne että nyt täytyy hiljentää nopeutta. Meni parisataa metriä, ja neljä kaurista meni tien yli. Kohta meni pupu ja sitten kissa. Mulla oli tosi hiljanen vauhti ja kerkesin jarruttaa ajoissa.

Kerran ajelin äidin luota kotiin. Aurinko oli laskemassa ja oli ikävän hämärää, hankala ajaa semmoisessa hämäryydessä. Juttelin miehelleni puhelimessa ja sanoin että nyt tuli olo että täytyy lopettaa puhelu ja mun on hidastettava ajoa. Laskin puhelimen korvaltani ja sain juuri ja juuri jarrutettua, kun tien yli löntysteli hirvilauma. Johan säikäytti!

Näitä tilanteita on tullut vastaan monta. Onko ne yhtään kummallisia, ei välttämättä, mutta silti ne aina saa miettimään asioita laajemmin. Ja pohtimaan. Mies puhuu että ne olis etiäisiä. Onko niillä muuta nimeä, en tiedä, olkoon ne sitten niitä. Etiäisiä...

Kerran laavuilin pienellä porukalla metsässä. Oltiin juuri saavuttu laavulle ja muut alkoivat virittelemään tulia, minä lähdin valokuvaamaan. Laavun läheltä alkoi pitkospuureitti. Se oli hyvin soinen maasto. Poikkesin polulta koska tahdoin napata paremman kuvan. Rämmin kumisaappaissani suossa, pysähtelin ja räpsin kuvia. Tahdoin vielä mennä vähän matkaa, kun korvaani sanottiin "älä". Selkeä, miesääni sanoi "älä". Minähän säikähdin ihan mahottomasti ja vilkuilin epäluuloisena ympärilleni. Ajattelin ensin että laavukavereista joku on tullut minun perässä ja pelleilee jotain. No ketään ei näkynyt ja lähdin pinkomaan mitä kintuistani pääsin. Enkä taakseni katsonut.

Mietin kovasti jälkeenpäin tapahtunutta. Mitä jos olisin jatkanut vain matkaa? Olisiko vastassa ollut pahakin pudotus johonkin suonsilmäkkeeseen? Vai karhuko sieltä olisi pian vastaan tullut :) Ei tarina kerro sitä miksi minut keskeytettiin. Kuka korvaani jutteli? Enkeli?

Monilla ihmisillä on varmaan samoja kokemuksia. Jotain mystistä niissä kuitenkin on, eihän niitä joka päivä koe. Ja aina se jälkeenpäin vähän puistattaa kun miettii mitä todella tapahtui.
Onko sinulla samanlaisia kokemuksia? Tai erilaisia?

6.1.2011

Kissahöperyys

Minä myönnän että olen ihan mahoton kissahöperö! 

Meillä kontitaan lattialla kissojen kanssa, ryömitään ja pyöritään. Paijataan ja rapsutellaan, kutitellaan ja halataan. Meillä höpötellään kissoille paljon asioita ja kissatkin höpöttää meille. Sillä omalla tavallaan. 
Minä oon äiti ja mies on isi. Oon minä myös mamma ja joskus äippä. 

Kissa on kyllä hieno eläin. Pehmoinen ja suloinen. Ylväs, mystinen ja omapäinen. Leikkisä ja huumorintajuinen. Oikeestaan aika hassu tapaus. Varsinkin silloin, jos esim.kiipeily tai hyppy epäonnistuu,  kissa alkaa nuolla tassuaan. Yrittää muka hämätä. Ettei ihminen huomaa että mokasi.

Kissan kehrääminen rauhoittaa. Ihanaa on nukahtaa kehräävä kissa korvan vieressä. Turvallista.
Kun mies on työreissulla, kissat nukkuu kaikki mun kanssa. Aamulla on hauska herätä kun jokainen kissa on sängyssä. Kun nukutaan miehen kanssa, näin ei tapahdu. Suojeleeko ne mua?

Kuinka erilaisia persoonia on jokainen kissa. Meidän kaikki viisi kissaa.
Jokaisella on ihan erilainen ääni ja luonne. Kissan tunnistaa jo kävelystä, tassujen äänestä lattiaa vasten, tietää näkemättä kenestä on kyse. 
Yksi kissa tulee aina viereen kun mennään yhdessä nukkumaan, toinen menee jalkopäähän. Kolmas tulee viereen kun olen nukahtanut, neljäs tulee sänkyyn vasta aamulla ja viides ei koskaan.
Joskus yksi änkee nukkumaan aina mun peiton alle. Toinen menee aina miehen rinnan päälle. Kolmas minun viereen tai pään yläpuolelle. Neljäs jalkopäähän ja viides tulee harvoin makuuhuoneeseen. 
Hyvin erilaisia öitä, erilaisia tarpeita.

Kissan turkkiin on helppo myös itkeä. Kissa vain hölmönä tuijottaa ihmistä että mitä se oikeen tekee. Mutta ei lähde pois. On vaan ja antaa vollottaa.

Viisi kissaa on minulle tarpeeksi. Yli ei saa mennä. 
Muutama vuosi sitten kaksi oli tarpeeksi. Ajat muuttuu.

Meneehän niiden ruokaan rahaa ja hiekkaan myös. Mutta en valita. Kissat on etusijalla. Itse olen valintani tehnyt. 

On niistä huoltakin. Jos joku niistä sairastuu. Olen opetellut olemaan rauhallisempi, joskus onnistun, joskus en ja hysteria saa vallan. Siis jos joku niistä on kipeä. Siinäkin kehittyy kaiken aikaa, että tietää milloin pitää lähteä kiireesti lääkäriin ja milloin voi vähän rauhoittua ja odottaa. Ja myös siinä, että voiko kissaa hoitaa itse. Minulta löytyy lääkekaapista kaikki peruslääkkeet kissaa varten. Ja olen huomannu kissan hoidossa että vesi vanhin voitehista. Keitetyllä vedellä pärjää pitkälle. 
Homeopatia on mulle aika tuore juttu eläimen hoidossa. Mutta toimiva. Niin uskomatonta!
Olen muutaman tulehduksen kissalla hoitanut homeopatialla. Nielutulehduksen ja hot spotin.

Onhan niistä huolta, mutta kuitenkin niin paljon iloa. Kissaa voisi tuijottaa vaikka kuinka kauan. Seurata kun se nukkuu tai leikkii. Tai vaan on. Siinä on ihmisellä ihan hypnoottinen olo.

Kissa tuoksuukin niin hyvältä. Ihanaa on painaa nenä turkkiin kiinni ja nuuhkia. Ai että mikä tuoksu :)
Kyllä se vaan niin on että kotona on hyvä olla kun siellä on karvaisia kavereita! 

Mulle pääasia on, että kissa on onnellinen!





Onni ja Väinö työnjohtajina



Välillä ote saattaa herpaantua



Johtaminen voi olla myös väsyttävää




Pikku-Pekka fanittaa Juusoa



Tyttöä väsyttää...



Juuri kun painoin "julkaise teksti" nappia, kuului tömädys, ja Väinö kuului karkaavan ulkotarhasta. Minä juoksin tuonne metsään sen perään pikkukengissä ja olin RAIVONA! 
Kyllä, ne rakkaat herättävät monenlaisia tunteita :)









4.1.2011

Alkukirjaimet PO

Kuudentena haasteena on
PO -alkuinen suomenkielinen sana.





Pomppijat, pomppia, pomppu...
Kesän riemu niin lapsille kuin aikuisille :)


muita kuvia täällä





2.1.2011

Kevättä kohti

Oli tarve saada blogille uusi ilme. Keväisempi. 
Pitkään odotettu ihana joulu on takana, uutta vuotta valvottiin ystävien kanssa, nyt kevään odotus voi alkaa. 
Kevät on rakkain vuodenaikani. Mielialani kohoaa huimasti ja kaikki tuntuu niin hyvältä. 
Valo sen aikaan saa. 
Odotan innolla jo lapin pääsiäislomaa. Blogini etusivun kuva on pääsiäiseltä, vuodelta 2007, lapin erämaasta. Paras pulkkamäki ikinä :) Pääsiäiset vietämme aina lapissa, miehen kotitalossa, jonne kokoontuu mieheni sukua. Oi sitä valon määrää! Sitä valoa minä odotan...

Vuoden 2011 ensimmäinen kuva, valoa siinäkin...