27.9.2011

Alkukirjaimet: KY


KYyhän se siinä!

Pitkästä aikaa alkukirjain- haasteen kimppuun!
Eilen kissamme Neiti Räy toi tämmöisen vieraan porraspäähän. Oli leikkinytkin sillä. Mies pelasti käärmeen kissalta ja vei tuonne vähän kauemmas turvaan. Kisuli oli hakenut käärmeen varmaanki pesästä, oli ressukka ihan kohmeessakin.Tuskin vapaaehtoisesti meille tuli, kolealla kelillä.

Muita KY-kuvia täällä!



25.9.2011

Vauhtia ja ihania tunnustuksia


Mustavalkohaaste#85: VAUHTI


Tähän touhuun tarvitaan vauhtia että lentää pitkälle.
Tässä on mieheni lennossa, Jyväskylässä, veteraanimäkihyppääjien SM-kisoissa 2010.

Mies aloitti hyppytouhut "vanhoilla päivillä" uudestaan. Ehtikin hypätä pari talvea, sitten tapahtui ikävä onnettomuus kun jalka meni poikki kesällä 2010 mäkileirillä. Nyt on sääressä rautaa joka otetaan pian pois. Hyvin on jalka parantunut, mutta uudelleen mäkeen meno ei ole vielä varmaa. Minä en pettyisi vaikkei enään sinne meniskään. Sen verran sai aina toisen puolesta pelätä.

Lisää vauhdin huumaa täällä!



Onni on...
...saada tunnustuksia!


Tämän tunnustuksen sain Virpiltä Viipin elämää-blogista

Kiitos!


Tunnustukseen liittyi kymmenen kysymystä ja niihin olenkin aiemmin jo vastannut. Ne löytyvät täältä.
Lähteköön tämä tunnustus eteenpäin kaikille lukijoilleni!


Toinenkin napsahti...


Tämän ihanan ystävyys-tunnustuksen sain mustakissalta Mustankissan tytär-blogista.

Kiitos!

En tajunnutkaan blogia aloittaessani etä blogituttavista voi tulla myös blogiystäviä. Tännehän minä vuodatan paljon asioita elämästäni teidän kaikkien luettavaksi ja saan valtavasti vastakaikua jutuilleni. Se on kummallisen voimauttava kokemus, saada ihania ja ystävällisiä kommentteja ihmisiltä joita en tunne, ja jotka kuitenkin koen jollain lailla tuntevani.
Kiitos teille kaikki blogiystäväiseni että olette siellä ja käytte luonani kylässä!

Voi kumpa te "hiljaiset" lukijanikin tulisitte piiloistanne ja jättäisitte joskus pienen puumerkin käynnistänne, että tietäisin teidän todella olevan siellä, koska olette myös tärkeitä!

Lähetän tämän ystävyyden merkin tällä kertaa:

Hyvä mieli-blogilleHuopalintu-blogiin
ja
Eläinten Laitilaan


Toivotan kaikille blogiystäville ihanaa alkavaa viikkoa!!!



22.9.2011

Pehmoisia ja suloisia kissantassuja

Kissantassu on niin suloinen. Sitä on hellyyttävä katsella ,varsinkin kun kissa tyytyväisyyttään sitä kipristelee auki ja kiinni.  Anturat ovat pehmoiset ja söpöt ja niitä on kiva silitellä. Kissaa on hauska seurata kun se pesee varpaiden välejä. Tassu on niin harallaan että ja puuha on tarkkaa ja vaatii suurta keskittymistä. 
Kissalle on luotu paljon kauniita ja persoonallisia yksityiskohtia joita ihminen voi vain ihailla. Huooh.....

 Väinö

 Juuso

 Onni

 Pikku-Pekka

 Neiti-Räy

 Tassu on helppo kuvata kun kissa nukkuu, mutta kissan ollessa valveilla, kuvaaminen herättää kummastusta ja vastaanhangoittelua. Juusokin tässä ihmettelee mamman puuhia.

20.9.2011

Kahden haasteen kimppa


MUSTAVALKOHAASTE #84: MUISTO

&

PÄIVÄ 9: PÄIVÄN ASU

Rakas muisto ei kuole.
Minun rakkaat vanhemmat.

Isäni on päässyt jo tällä kuvalla blogiini aiemmin isä-kirjoituksessani.
Isä oli hassuttelija viimeisen päälle. Isällä ja äidillä oli aina hauskaa! Tämän muiston säilytän iäti mielessäni ja sen avulla jaksan hymyillä, vaikka ikävä on edelleen välillä niin suuri ja itkettää. Etenkin nyt raskaana ollessa tunteet ovat herkemmässä ja tahtoisin niin kovasti jakaa oman vauvan odotusiloni isäni kanssa. Hän olisi niin onnellinen papaksi tulemisesta. Toivottavasti hän katselee minua tuolta jostain ja iloitsee tulevasta vauvasta.
 Onneksi saan vielä äidin kanssa hassutella ja olen niin kiitollinen hänen antamastaan avusta ja tuesta mitä olen saanut kokea.

Muita mustavalkoisia muistoja löydät täältä!

Värillisenä tämä kuva on jotenkin hauskempi :)
Siinäpä päivän asu! 
Eteläpohjalainen skotti!



18.9.2011

Tonnikalaa pikantissa tomaattikastikkeessa


 Juuso istui lattialla ja lipoi huuliaan ja pesi turkkiaan onnellisen näköisenä. Kysyin mieheltä onko Juuso käynyt pöydällä jotain syömässä? Ei ole, mies vastasi. Mies söi pöydän ääressä ja luki lehteä. 
Punaiset jäljet kissan kasvoissa kuitenkin paljastivat Juuson. Se olikin käynyt lipomassa tonnikalaa suoraan purkista. Pahimmat jäljet se on kuvanottohetkellä jo ehtinyt pestä pois.


Kissat nauttii kun äippä on kotona. Ja on vastaisuudessakin, piiiiitkääään......

Olen ollut jo vähän yli viikon sairaslomalla ja se jatkuu ihan sinne äitiysloman alkuun, 7.10 asti. Olen levännyt paljon, en ole jaksanut tehdä mitään. Viikko sitten kauppareissu oli viimeinen niitti päätökselle jäädä töistä pois. Kaupassa piti välillä kyykkiä hyllyjen välissä ja huilia, sen verran tuo vatsa painaa jo tuossa edessä. Joskus myös supistelee,  mutta nyt ne supistukset tunnistan enkä niistä panikoidu. Eivät satu ja levon myötä ovat vähentyneet. 

Äitini on ollut meillä suurena apuna. Siivoillut, pessyt ikkunoita ja autellut muutenkin. Viime viikolla posti toi äitiyspakkauksen ja sitä yhdessä äidin kanssa ihailimme ja itkimme :)  Toki myös miehenkin kanssa :)
Kaikki oli sillä hetkellä niin todellista kun niitä ihania pikku bodeja sai hypistellä. Meille tosiaankin tulee vauva! Onnikin tykkäsi uudesta nukkumapaikasta.

Perjantaina sain nähdä vauvan ultrasta. Lääkäri tahtoi painoarviota koska kohtuni korkeus on viikkoihin nähden melko iso. Siellä se pikkuinen oli lähtökuopissaan eikä kasvoja voinut nähdä. Painoarvio oli 1700 g eli ei tarvitse pelätä jättivauvaa! Syntymäpainoksi arvioitiin 3200g. 

Muutama kuva äitiyspakkauksen sisällöstä. Todellakin vain murto-osa...
Vaatteet olivat kaikki todella maanläheisen sävyisiä, ihan mun "tyylisiä". IHANIA!




Retrobody on kirpparilöytö.



Kirjoja kirpparilta.
Vanhat lastenkirjat on löytöjä! Rakastan lastensatuja ja tarinoita joissa aiheena on eläimet ja tarinalla on jokin kaunis ja herkkä opetus.

"Pieni vihreä norsu on tarina siitä. miten muitten eläinlasten hylkimästä ruohonvihreästä norsusta tulee viidakon ja savannien sankari, maailman onnellisin norsu."


Aurinkoista sunnuntaita!


13.9.2011

Kesämuisto

PÄIVÄ 8. SUOSIKKIKUVA


Haaste henkiin.

Kuva vuosien takaa.
Ystäväni Mia ikuisti tämän kuvan. Jokirantakurakkoon pyllähdin ja kaikilla oli niin mukavaa =)

11.9.2011

Juuso was here

Tiedättekö missä Juuso yöpyy nykyisin?

Oikea vastaus: Vintin vessan lattialla, tämän lehden päällä. Mahtaa olla makoisia unia, hih!  :)

6.9.2011

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla

Tässä kerron kuulumisia ja samalla osallistun haasteeseen. Kätevää :)

Mustavalkohaaste #82 : OMAKUVA

Käyhän kurkkaamassa muiden omakuvia täällä!



Suurenoo se! 
Se on osa minua, mun maha. Näyttää kananmunalta, ja aiheuttaa elämääni kaikenmoisia tunnemylläköitä.

Eilen illalla säikähdin kunnolla. Mulla alkoi harjoitussupistukset ja ei ihan pienesti. Alkuun tuli niitä mitä pitikin, sitten tuli oikeen kestosupistus, vatsa oli pinkeenä tosi pitkään, lähemmäs tunnin. Siinä ehti pieni ihminen käydä läpi aikamoisen tunteidenkirjon. Supistus meni ohi  kun lämpimän suihkun jälkeen menin sohvalle maate. Kireys alkoi antaa periksi ja tuntui taas vauvan "pikku" potkut ja helpotus oli suunnaton!

En tiennyt eilisiltaan mennessä millainen on harjoitussupistus. 
Olimme miehen kanssa perhevalmennuksessa ja mulla tuli loppuajasta huono olo. Pyysin kätilöä mittaamaan mun verenpaineen ja se oli ok. Oltiin jo pois lähdössä kun hän huikkasi vielä perään että kuunnellaanko vielä vauvan sydänäänetkin... Siinä makoillessa mulla tuli ensimmäinen supistus. Turvallisessa tilanteessa vatsa kovettui oudosti. Sellainen se siis on.

Kotona niitä sitten tuli enempi. Onneksi sitten tiesin mitä ne on, muuten paniikki olisi ollut vieläkin pahempi. Minä ehdin jo pelätä sen pitkän supistuksen aikana kaikista pahinta. Itketti ja pelotti.
Onneksi mies oli  rauhallinen ja osasi rauhoittaa mua ja jutella mulle järkeviä, samoin äiti puhelimessa. 
Onni on itkeä tuskaa turvallisille ihmisille... Nyt tiedän että vauva on enkelin siipien varjeluksessa, tajusin kuinka paljon äitini vauvan puolesta rukoileekin. 

Aamusella supisteli jälleen aika usein, nyt ne oli lyhyitä ja "normaaleja". Soittelin neuvolaan ja sain huomisaamuksi lääkärille ajan. Tämän päivän saikkuilin ja varmaan huomisen lääkärissäkäynnin jälkeen lomailen loppuviikonkin. Neuvolantäti sanoi että normaaleja nuo supistelut on, mutta vähempikin piisais, että parempi tutkia silti tilanne. Määräsi lepoa! Ja tänään olenkin pötkötellyt oikeen urakalla.

Niin se aika vierähtää. Nyt on menossa jos 31. raskausviikko ja tasan kuukausi äitiysloman alkuun. Raskaus on mennyt hyvin ja toivon että jatkossakin. Töissä tahtoisin vielä piipahtaa, mutta tiedän että jään sieltä pois ennen äitiysloman alkua. Alkaa se työ, vaikkei fyysisesti raskasta olekaan, tietyllä tapaa jo rasittamaan kehoa. Onneksi kotona on hyvä olla!

Kiitos todella paljon kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille. Pikku-Pekan kanssa on edennyt ihan hyvin. Se ottaa pillerinsä hienosti ja ruokailukin alkaa sujua. Säätämistähän se välillä on viiden kissan kanssa, tuo erityisruokailu,  mutta sitäpä tämä elämä on väliin muutenkin :) Yhtä säätöä!

3.9.2011

Kissamurheita ja taistelua


Loppuviikko oli jotenkin erityisen raskas. 
Päätin testata jälleen kerran miten Pikku-Pekka pärjää ilman sukkapukuaan, onko kaula kokonaan parantunut. Ei mennyt pitkään kun se onnistui taas raapimaan pienen nirhauman kaulaansa. Ei saanut aikaiseksi onneksi kunnon haavaa, mutta jouduin laittaa sukan takaisin.

Tapahtuma sai mut pois tolaltaan ja pitkään kytenyt huoli kissasta ja sen ihovaivasta tuli itkuna josta ei meinannut tulla loppua. Sitä ei helpottanut eilisaamun soitto eläinlääkärille.
Kyseinen lääkäri on siis aiemmin hoitanut vaivaa hotspottina, mutta nyt hän alkoi epäillä jotakin kissavirusta, jonka Pekka oisi saanut ihan poikasena, sillä kun ei elämä ihan parhaalla mahdollisella tavalla alkanut.
Arvaili useampaa virusta, mm.Fiv vilahti joukossa. Viruksiin ei ole hoitoa. Niitä pystyy testaamaan mutta yksi testikin maksaa useamman kympin ja koska hoitoa ei ole, koen testaamisen enemmänkin mielen"rauhan" takaamiseksi.

Kerroin olevani ihan poikki tämän asian kanssa koska raskastahan tämä on ollut. Haavat aina paranevat nopeastikin, mutta ihon uusiutuminen vie aikansa ja kauluria sekä sukkaa joutuu siis käyttämään jatkuvasti. Vaikka Pekka niihin onkin tottunut, onko se kissalle onnellista elämää? Jatkuva huoli raastaa mua kun seuraan kissaa ja säälin sitä. Te kissanomistajat varmasti tiedätte tunteen. Mietin vauvan tuloa ja miten elämämme sitä myöden muuttuu, miten jaksan hoitaa siinä ohessa kissaa jonka ei koskaan parane? Nämä ajatukset puhuin lääkärille ääneen, ja hän sanoikin ettei sitä pidäkkään jaksaa. Eläimen tehtävä on tuoda iloa omistajalleen, ei huolta ja murhetta eikä tarkoituksena ole että sukka olisi loppuelämän sen yllä, koska iho-ongelmat eivät häviä. Helpottavat vain välillä. Kertoi varovasti ajatuksesta luopua kissasta...

Töihin lähdettyäni katsoin Pikkuista Pekkaa itkien, ajatuksena luopuminen siitä ei tuntunut todellakaan hyvältä. Se on niin suloinen pikkuressukka. Pelastunut risukasasta, mutta silti niin sitkeä sissi. Hyvä ja kiiltävä turkki, pelokkuus tipotiessään meidän sitkeän, rakkaudella tehdyn työn tuloksena. Minulle nousi taistelutahto!

Virusajatus oli vain yhden lääkärin "lausunto". Toinen eläinlääkärihän aikoinaan sanoi että näkemättä kissaa hän voi lyödä päänsä pantiksi että kyseessä on ruoka-aineallergia. Siitä syystä olen ruokkinut Pekkaa hypoallergiaraksuilla. Ainut virhe minkä olemme tehneet, on että  se on saanut possunlihaa siinä sivussa, vaikka raksujen idea olikin se, että vain niitä syötetään kolme kuukautta ja sen päätteeksi aletaan pikkuhiljaa lisäämään ruokavalioon muuta.
Ajattelinkin että nyt täytyy ryhdistäytyä ja kokeilla asiaa uudelleen. Vaikka se oisi kuinka raskas tie!

Kävin töiden jälkeen kuitenkin luontaistuotekaupassa jossa on töissä eläinhomeopaatti. Olen hänen kanssaan keskustellut aiemminkin Pekan oireista, silloin kuitenkin keskityimme enemmän hotspottiin. Nyt avattiin asiaa enemmänkin uudelta näkökannalta, Pikku-Pekan henkiseltä puolelta. Millainen kissa luonteeltaan on, mitkä sen traumat on jne.
Me päädyttiin yhteistuumin kokeilemaan ihan pelkkää raakaravintoa, ei ainuttakaan raksua.  Lisäksi ostin homeopaattisia rakeita, Pulsatillaa, joka vaikuttaa juuri tähän henkiseen puoleen, korvien väliin.
Vitamiinilisäksi multa kotoa löytyi nokkostabletteja.  Auringonkukkaöljyä silloin tällöin loraus sekä kalaöljyä.
Nyt meidän raksuihin rakastunut kissa joutuu opettelemaan ihan uuden elämän.
Pitäkää peukkuja!

Ostettiin myös kangaskaupasta hienoa maastokuvioista kangasta joka on kestävää ja hengittävää. Tänään pitäis miehen kanssa suunnitella ja ommella siitä uusi puku joka ei varmasti hiosta ja jonka kanssa on hyvä elää.
Kovasti asiaan perehtyneiltä otetaan vinkkejä ravinnon ja vitamiinien suhteen vastaan! Raskasta tää tulee olemaan, mutta nyt on taisteltava.
Toivotaan että luonto hoitaa kun lääketiede ei siihen pysty!