7.7.2012

Isin pieni kotikylä

Minun isä on kotoisin Möksy nimisestä kylästä. Se on ihan Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen rajalla. Talvisin serkkupoijan tekemiä latuja kun hiihtelen, piipahdan palan matkaa Keski-Suomessa.

Möksyyn liittyy paljon muistoja, koska vietimme siellä niin paljon aikaa kun olin lapsi. Minulla oli siellä mummula ja serkut. Mummuni Esteri kuoli kun olin 7-vuotias, mutta minulla on hänestä silti muistoja. 
Oi, hän oli lempeä ja herkkä mummu. Käsi tärisi kun käteltiin ja halattiin. Hän oli niin iäkäs jo. Pappaani en ole koskaan nähnyt koska hän kuoli isäni ollessa kymmenen vanha.
Vaikka mummoa ei eään ollut, vietimme silti perheen kanssa paljon aikaa Möksyn mökissä. 
Siinä pikku-mökissäkin on asuttu aikoinaan! 
Saimme olla ja elää eläinten keskellä. Sedän perheellä oli paljon eläimiä joita saimme hoitaa. Lampaita, kanoja, kukko, koira, kissoja yms......Miten ihana lapsuus olikin...

 Navetassa sain hääriä sedän vaimon apurina


 Nykyään pihalta löytyy myös tämmöinen erikoisuus kuin näkötorni :)


 Iki-ihana Möksyn mökki!!! Muistan aina noiden haapojen havinan ja mikä ääni kuului kun ovi avattiin ja tuoksut....Nyt siihen mökin edustalle on paljon kasvanut muidenkin puiden alkuja.
Tuolla mökissä olen nähnyt myös enkelin...

Puuhellalla keiteltiin ruoat. Mökki on nyt täynnä serkun perheen tavaroita ja toiveissa olisi joskus tyhjätä ja siivota se että pääsisimme minun perheen kanssa sinne lomailemaan.

 Siellä on vielä samat vanhat  tapetit ja tuttu enkelitaulu on ollut tuossa jo pitkään.

 Tuolla ne lampaat asui...



 Lampaiden pelto. Noissa metsissä me serkkujen ja lampaiden kanssa kuljettiin ja me niin innokkaina auteltiin setää niiden hoidossa ja katkottiin niille oksia puista.
 Minun setä kuoli vuonna 1998 samaan syöpään kuin veljensä eli isäni. Raskas oli hänenkin poislähtönsä. Yksi veli asuu vielä tuolla mummulan naapurissa. 
Koko poppoo on valtavan eläinrakasta sakkia. Tuolta kai olen minäkin rakkauden eläimiin perinyt.
Näillä mailla on eläintä kohdeltu aina hyvin ja kunnioittavasti. Siksi minunkin aiemmat kissani Andy ja Geronimo lepäävät  turvallisen maan syleilyssä Möksyssä muiden karvaisten otusten seurassa. Samaan maahan on haudattu paljon eläimiä.

 Helmi-Inkku haaveilee. Kulta pieni.

 Vanha tupa jota minä en ole koskaan nähnyt. Tuolla isäni on syntynyt.  Navetta on sama.


Ihana Tellu
Serkuilla on ollut aina koira. Tämä on heidän toinen Suomenlapinkoira. 

Loppuun vielä kuvia Helmi-Inkeristä ja Mirka serkusta.




 Mies teki Mirkalle keinun





Kesätyttöjä


Kiitosta kaikille aimpien juttujen kommenteista!
Iloista lauantaita!

4 kommenttia:

  1. Ihana möksy! Kauniita kesätyttöjä myös :)

    VastaaPoista
  2. Tuli tosi hyvä mieli tästä postauksesta :) ihania kuvia ja muistelmia ja ihanat kesätyväret :) Pikkunen on kasvanu hurjasti! Kesäterveisiä täältä Alposjärveltä kaikilta <3

    VastaaPoista
  3. Oih, ihan tulee omatkin lapsuusmuistot mieleen, kyllä maalla on vaa niin ihanaa.. Kiitos tästä postauksesta ja hyvänmielen buustauksesta!

    VastaaPoista
  4. Onpa siinä ollut ihana idylli viettää aikaa... ja ihanat muistot jääneet! Ja voi noita ilmeitä, Helmi-Inkeri vaan yhtä valloittava;)

    VastaaPoista

Kiitos sinulle kommentistasi!