27.9.2012

Maitolaiturin tarina



Sallasta kun kotiapäin lähdettiin, napsasin tutuksi tulleesta maitolaiturista kuvan. Tämän ohi ajellaan joka kerta kun mennään kylille kauppareissulle.
Pari-kolme kesää takaperin lähdettiin lomilta kotia kohti ja meillä jäi tässä maitolaiturin kohdalla pääskynen auton alle. Osasimme jo ajella tästä ohi hiljempaa koska olimme huomanneet että pääskysiä oli kovasti tämän maatilan nurkilla ja pikkuiset pääskyspoikaset harjoittelivat lentämään.
Kuitenkin vahinko pääsi tapahtumaan, mutta onni onnettomuudessa, lintu jäi auton alle, ei renkaan alle.

Laitoimme linnun  maitolaiturille ja seurasimme piristyykö se yhtään päästäkseen lentoon. Oli kovin pökkyrässä ja tiesimme ettei ehditä kovin kauaa odotella sen virkoamista, kun matkan täytyy jatkua, mutta emme voineet sitä heitteillekkään jättää.
Niimpä käytiin etsimässä maatalon väkeä käsiimme. Löytyi emäntä jolle selostimme tilanteen lintu sylissä. Pyysimme että voisivatko he laittaa linnun johonkin rauhalliseen paikkaan, vaikkapa laatikkoon, jossa se saisi rauhassa piristyä. Emäntä oli hiukan yllättyneen ja hämmentyneen näköinen ja aivan ihmeissään kysyi meiltä että onko tuollaisia ihmisiä todella vielä olemassa jotka noin välittävät linnusta??? :)
Hän otti linnun ja sanoi että he hoitavat linnun kuntoon lapsiensa kanssa.

Jätin postilaatikkoon puhelinnumeroni ja pyysin että jos vaikka laittaisivat mulle viestin miten linnun kävi.
Illalla puhelin piippasi ja viestissä luki että lintu virkosi ja lähti lentoon. Olin onnellinen.

Aina tämän maitolaiturin ohi ajellessa tämä tarina muistuu mieleeni ja mietin että vieläköhän se sama pääskynen täällä lentelee...

Neiti Räy nukkui sadepäivän iloksi sohvalla näin. Silkkinauhan kanssa. En tiedä miten nauha siihen oli joutunut. Mutta ihanaltahan se näytti. Hieno neiti ja silkkinauha.

 Toisinaan tekee mieli vähän härnätä ja mies laittoi nauhan pään päälle mytyksi. Ei se siitä mitään piitannut.

Jatkoi vain uniaan heräämättä. Taisi neiti vain nauttia silkkinauhan pehmosta. Mikäs siinä :)

 Toinen nukkuja makoili kissatunnelissa. Ei kuitenkaan kauaa kun pieni täystuho riensi paikalle.

 Tule Pekka pois sieltä!

 Näin!
Voi pikkuista kun ei annettu nukkua rauhassa.

Suhtautuminen kissoihin on muuten ihan hellyyttävää. Opettelee silittelyä, paijailee ja aijailee päällään ja...suullaan....Meen joskus väliin, aina ei ehdi. Kerran oli Helmiskällä Väinön korva suussa. No, sitä sattuu.

Voitonriemuinen ilme, joka on kyllä jokapäiväistä. Ylpeilee vissiin hampaillaan. Tai rakastaa kameraa.

video

Meillä muuten kävellään jo! Helmi-Inkeri täytti eilen 10kk ja oppi kävelemään viime viikolla. Tässä videossa kävely vielä vähän haparoivaa, nyt kävelee jo kuin oisi aina kävellyt! Kiire on oppia uutta!

Muistuttelen vielä arvonnasta joka löytyy täältä!
Käyhän kurkkaamassa!

Heips!



18 kommenttia:

  1. Ihanaa, että pääskynen virkosi ja te välititte pienestä linnustakin ♥
    Tuli mieleen yksi hassu juttu, joka tällä kertaa päättyi onnellisesti. Meillähän on viisi kissaa ja ne joskus myös saavat pikkulintuja kiinni. Kissa ei voi luonnolleen mitään.
    Muutama viikko sitten Ruusa tuli sisään punarinta suussa.Lintu näytti ihan kuolleelta. Ruusa meni keittiöön ja laski linnun ruokakupin viereen ja alkoi syödä raksuja. Hän ilmeisesti ajatteli syödä linnun jälkiruoaksi ja laittoi sen kupin viereen odottamaan. Lintu lennähtikin siitä apukeittiöön, josta sain sen kiinni ja vein ulos omppupuun oksalle. Siinä se vähän aikaa "kiroili" kovalla äänellä ja lennähti sitten metsään. Lintu pelastui ja Ruusa sai vatsansa täyteen raksuistakin :)

    Helmi-Inkeri on niin suloinen, nyt kelpaa ihmetellä maailmaa ihan omin jaloin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kerran kävi myös niin että Neiti Räy toi SORSAN tuvan nurkalle ja makoili sen vieressä. Ei ollut kuitenkaan vahingoittanut sitä ja niin vietiin sorsa takasin lampeen!!!

      Poista
  2. Ihana postaus! Tästä tuli tosi hyvälle mielelle :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos, sait hymyn kasvoilleni, kun tuota Helmi-Inkerin töpsyttelyä katselin.. Muks maahan ja miten sulavasti vaan uudelleen liikkeelle.. ei pienet kaatuilut tunnu missään.. Me aikuiset kun kaadumme niin makaamme viikon petipotilaana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, eteenpäin mennään eikä esteet haittaa. Yhä uudestaan vaan yritetään!

      Poista
  4. Voi miten ihana arina maitolaiturista! Ihania kirjoituksia ja kuvia muutenkin! Todellisia aarteita olet saanut :)

    VastaaPoista
  5. Ohos, siitä se lähtee pikkuihmisen seikkailu. =)


    Ihanaa kun pääsky virkosi ja matkansa jatkui. Onnellinen loppu oli.

    VastaaPoista
  6. Blogissasi käydessä tulee aina niin hyvälle tuulelle. Maitolaituri tuo muistoja, mutta sinulle tuohon liittyy tosi onnellinen tarina. Minäkin olen aina auttamassa eläimen koosta riippumatta. Joskus toivon, että en osuisi edes paikalle, kun huonosti käy, koska siitä tulee niin paha mieli usein.
    Lapsi on tuonut toisenlaisen onnen perheeseenne. Suloinen pikkuinen : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi meitä on jotka auttaa. Maailma on vähän parempi paikka!!!

      Poista
  7. Onnellinen tarina pääskysestä! Tulen hyvälle mielelle, kun muistan, että joku auttaa ja välittää pienimmistäkin.

    Lisäksi on sanottava, että Neiti Räy on niin kaunis <3 Tulee aivan ikävä omaa kilpparisöpöläistäni Lyytiä, kun näitä kuvia katselee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neiti Räy on kyllä tosi kaunis kissa. Oikea söpöliini ja niin siro verrattuna meidän kollipoikiin!

      Poista

Kiitos sinulle kommentistasi!