12.10.2012

Meilläpäin tarvittee kumppareita

Nämä kuvat ovat viime viikolta, tuosta palan matkan päästä. Vauvasirkusmatkalta. 
Oma kotikuntani ja naapurikunnat olivat paikoin pahasti tulvavesien peitossa. Ja ovat vieläkin. 
Todella ikävää heille joilla kotien kellarit olivat vettä täynnä ja sato pilalla. Itse hiukan ironisesti ajattelin, että saimmepa vihdoinkin järviä tänne aakeelle laakeelle. 
Olen kotoisin seudulta missä järviä on ja välillä mietin, että miksihän minä tällä järvettömällä alueella oikein asun, koska kaipaan ympärilleni vesistöjä, jokia ja järviä. Sielu lepääkin aina kun kotipuoleen ajelen. Myös mieheni lappilaisena turhautuu täällä toisinaan, ilman kunnon kalavesiä. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka jonain päivänä asuisimme jossain ihan muualla. Mutta ei ole toki suunnitelmissa...




(kuvien laatu hiukan huono, otettu kännykän kameralla)

Samalla reissulla käytiin kirpparilla naapurikunnassa, seurakunnan pikku kirppari, kirkon vieressä. Löysin sieltä kumpparit, vanhat mutta ehjät. Ja ruskea on mun lempiväri. Ja nuo ruusukupit, vaikken ruusuihminen ole. Mutta noihin ihastuin. Vanha vauvanhelistin löytyi myös. Kaikki nämä, 1,50€. Onko näin halpoja kirppareita vielä??? ON! En uskonut että näin edullisesti voi vielä kirpparilta ostaa. Kirpparit ovat muuttuneet, nykyään on alettu rahastaa. Mutta tämä on sitä ihan oikeaa kirpparihenkeä!!!  Eikö vain?

Juotiin siellä mummojen ja vaarien kanssa myös kaffit ja tuli puhetta siitä mistäpäin olemme. Eräs miehenkilö kun sai tietää missä talossa asun, sanoi hän käyneensä meidän talossa usein, koska hänen kaveri oli asunut siinä, 60-luvulla. Sain kuulla taas lisää uusia juttuja meidän kodista. Oli mahtava jutella! Pyysin käymään kahvilla kun ohi ajelee. On tämä maailma ihmeellinen. Olen sitä mieltä, että aina pitää avata suunsa ja keskustella, siinä rikastuu henkisesti. Uskon että monelle ihmiselle jäi hyvä mieli tuolla kahvikupposella. 
Ainakin minulle!




6 kommenttia:

  1. On teillä tosiaankin vettä siellä! Kumppareita ollaan tarvittu täällä etelässäkin, mutta ihan vaan lätäköitten takia, järviä ei ole syntynyt..
    Halpoja kirppareita ei kyllä ole enää, jotta vallan mainioita löytöjä teit! Ja tarpeellisia.

    Muistan, kun itse sattumalta tapasin miehen, joka oli lapsena asunut meidän talon yläkerrassa "hellahuoneessa". Se oli todella mielenkiintoista. Annoin hänelle vintiltä löytämäni joulukortteja, jotka olivat osoitettu hänen perheelleen 60-luvulla. Ilo oli molemmin puolinen. On mukavaa saada tietää talonsa historiasta, koska näissä vanhoissa taloissa on todellakin henkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, nuo on mielenkiintoisia juttuja kun saa kuulla oman kodin historiaa. Siksi rakastankin vanhoja taloja kun niissä on niin monenmoista tarinaa kerrottavana!

      Poista
  2. Tuo vauvasirkus on kyllä mainio juttu! Nämä tulvat ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo vauvasirkus on tosi kiva, erilainen "harrastus" :)

      Poista
  3. Taitaa olla kaloille ominaista tuo veden äärelle kaipuu. Ite kotosin metsien ja peltojen keskeltä, mut eniten nautin olosta just meren tai järven rannalla. Haaveilen siitä, miten ihana olis viettää kesät jollakin saarella jossa olis yksi pieni kyläkauppa ja ihmiset yhtä suurta "saariperhettä". :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin kans näin, että kalana ololla on asian kanssa jotain tekemistä :)

      Poista

Kiitos sinulle kommentistasi!