21.10.2012

Pekka on mahoton jössikkä



Eiköstä vaan? Pekka on kasvanut ja vahvistunut valtavasti ja on niin terve poika :) Turkki on vimpan päälle kunnossa, kiiltää ja on paksu. Pekka on myös niin rohkea prinssi! Ei se mitään enää pelkää. Ihanaa!

Pikku-Pekka makoilee mun syyslomakirpparilöydön päällä. Pääsin "vapaalle" ystäväni kanssa, mökkeilemään yön yli ja kirppisteltiin tietenkin. Tuo täkki lähti mun matkaan vitosella. Kaikkea mukavaa tuli taas muutenkin löydettyä ja autiotalojakin bongattiin matkan varrelta. Niistä yhdestä nuo allaolevat kuvat.




Vanhat autiot talot ovat kyllä niin jänniä paikkoja. Sisään mennään vain jos ovet on auki, ei aleta murtautumaan. Kuvan talossa ovet ja ikkunat olivat säpissä, paitsi kuistin ikkuna oli hajoitettu. Ulkorakennukseen pääsi sisään kuvailemaan. Siellä oli sauna, vessa ja varasto, täynnä kattotiiliä. Ja kauniita ovia. Vanhoissa taloissa on se viehätys juuri siinä, kun miettii sen talon historiaa, kukahan talossa on asunut, millaista elämä on ollut. Joissakin taloissa tulee hyvä olo, joissakin huono. Oletteko te, jotka ootte kierrelleet näitä autioituneita taloja, huomanneet vastaavaa? Fiilistelleet ilmapiiriä ja tunnelmia?

Kerran yhdessä talossa käydessämme oli ihan ok olo, mutta pihapiirin navetassa tuli ahdistus. Mieleen tuli heti ensimmäisenä että eläimet eivät ole voineet hyvin täällä. Samaa sanoi ystäväni kun asiasta keskusteltiin. Vähän karmivaa ja ikävää. Se vain on jokin tunne mikä tulee.

Kun etsimme omaa kotia, vastaan tuli kaikenlaisia taloja. Yhdessä talossa oli tosi paha olla. Sen aisti kaikki ketkä kanssani siellä kävi. Hyi! Siitä tuli mieleen että siellä on asunut surullisia perheitä. On varmasti juotu paljon ja ollut väkivaltaa. Semmoisista taloista tahtoo ulos äkkiä. Millaisia kokemuksia sinulla on?

Nyt heti äkkiä iloisempiin aiheisiin!
Meillä oli myös syyslomalaisia, siskon lapset yökylässä.
Yksi vanha lautapelini nousi viikon ykköseksi, Scotland Yard! Tosi kiva peli! Kissatkin tykkäs kun sotkivat koko ajan nappuloita pelilaudalla. Juuso varsinkin.




Nyt pääsette myös katsomaan uutta Seinäjoen kaupunginkirjastoa. On ihan ykkönen! Neljä ekaa kuvaa on viime viikolta, loput on otettu aiemmin kun kaksin kävimme siellä Helmi-Inkerin kanssa, silloin kun se oli justiin avattu. Kirjasto on siis ihan uusi ja on mahtava elämys. 




Kattokuvioita
 Välillä voi hörpätä kahvia ja lukea siinä samalla

 Alakerrassa on lukuluolia


 Lastenosastoon on panostettu, paljon löytyy hauskoja yksityiskohtia.








Mitäs piditte? :)
Vieläkun pääsisi sinne joku päivä ihan yksin. En ole ehtinyt tutustua ollenkaan siihen osaan missä minä ihan oikeasti viihdyn, eli dekkarihyllyyn! Tai musiikkiosastoon.

Hip hei! Olihan taas paljon kuvia, vähän sekalaista, mutta sellainen oli meidän syysloma!
Sekalaisen kiva :)


6 kommenttia:

  1. Kissat todellakin ovat mukana kaikkialla :) Helmi-Inkeri on aina niin iloisen näköinen ja kirjastossa vähän menojalkaakin vipatti :)

    VastaaPoista
  2. Kisut ovat ihania! Ja menossa mukana, aina. :)

    Autiot talot herkistävät kyllä toisinaan. Itselleni päällimmäinen tunne yleisimmin on suru. Suru siitä, miten jollekin arvokas koti on jätetty täysin hunningolle. Oli siellä kotona sitten hyvä tai huono olla, niin usein se vain tahtoo silti olla koti.

    Harvoin itse menen edes yrittämään näihin sisälle, vaikka ovet olisivatkin auki, jollei sitten ole kaveria mukana. Lattiat ja katot voivat yllättäen vanhoissa hylätyissä taloissa pettää. Vähän sama kuin telakkatöissä, että aina pareittain. Jos jotain sattuu, on toinen hakemassa apua. Eli siis ei pareittain vierekkäin, vaan toinen sisällä toinen ulkona, muutoin voi molemmat olla yhtaikaa pulassa...

    Upea kirjastokin siellä, voi että!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän naapurissa on vanha hieno talo jonne sisään pääsis tosta vaan mut ei tohdi mennä kun tosiaan voi romahtaa niskaan....

      Poista
  3. En olekaan käynyt täällä vähään aikaan. Täällä on paljon kivoja postauksia, joita en ole lukenut.
    Uskon, että taloihin voi jäädä jotain pahaa, jos siellä on paholainen ollut vallassa.
    Pikku-Pekasta on ilo lukea kuinka hän voi hyvin! Kiitos, että jaksoit häntä hoivata kun hän oli surkeimmillaan eikä meinannut päästä elämän alkuun vaan eri oireet vaivasivat.
    Helmi-Inkeri on varmasti oikea ilopilleri! Elämää täynnä.

    VastaaPoista
  4. Kirsti, kiva kun kävit! Pikku-Pekka on sitkeä sissi jonka vuoksi jaksan taistella. Sen luonne on muuttunut päivä päivältä hurmaavammaksi ja on niin rakas kissa :)

    VastaaPoista

Kiitos sinulle kommentistasi!