30.10.2012

Nukkekoti

Vielä ennenkuin silmäni suljen, tahdon esitellä teille tämän päivän kirpparilöytöni. 
Tätä nukkekotia alan tuunaamaan sitten pian (hoidetaan tuo remppa nyt alta ensin pois) että ei varmastikkaan ole pulaa tekemisestä :) 
Maksoin tästä toooosi vähän ja säästyin nyt kehikon tekemiseltä itse, eli saan alkaa suoraan tositoimiin; maalauspuuhiin ja tapetointiin. Kalusteita sitten löytynee pikkuhiljaa ja itsetekemällä saa mieluisia. 


Pikku korvatulehduspotilas kylpi tänään erikoisella tavalla :) Oli helpompaa näin ettei mennyt vettä korviin. Tosin, pikkuinen on jo hyvässä kunnossa, kuuri puree jee!

Lueskelen huomenissa tarkemmin teidän edelliseen postaukseen kirjoittamia kommentteja. Nyt uinumaan.....

29.10.2012

Kuis teillä?

 Hmm...meillä näin! Usein. Liian usein....Aina mä yritän opettaa ettei saa, mut sit ne taas tekee sen. Vieraiden aikana sanon että hus pois (ikäänkuin meillä ei kissat tapaa näin tehdä) ja oman väen kans taas lipsun. Kissat vain jossain asiassa vie mua. 6-0.

 Kaverukset tänään auringonvalossa

 Maalia kaappiin! Siis tähän. Ihastuin!
Tomaatin punainen!
Helmille Helmiä.

Huomenna suti käteen!
Jännittää :)


28.10.2012

Talvi tuli!


 Nämä talviset kuvat ovat äitini luota, meiltä sadan km:n päässä. Meillä ei ollut ihan näin paljoa lunta kun perjantaina sieltä lähdettiin.
Tulin Helmiskän kanssa äidin luokse kun oli lauantaina yhdet sukukihlajaiset. Meillä oli sitten ihan hirveä pe-la yö! Valvoin itkevän Helmiskän kanssa kolmeen yöllä, äiti siitä aamuun ja sitten tk:hon. Meille rantautui ensimmäinen korvatulehdus ja vielä kummassakin korvassa. :(  Nyt on lääkekuuri päällä ja viime yö meni jo hyvin.

Tämä kuva on viimeviikolta, kun pahin flunssa oli päällä. Olin löytänyt juuri uusia vaatteita kirpparilta ja niitä on mukava esitellä. Nuha on normaalisti mennyt ohi parissa päivässä, nyt vaikutti tosi sitkeältä. Päivät hän oli iloinen ja reipas tyttö, mutta yöt alkoivat muuttua levottomiksi Ja sitten se syykin paljastui. Näin näitä nyt tulee sitten vastaan, kaikkia uusia juttuja lapsen kanssa mitä ei ole ennen tarvinnut "tietää".
Kun minä olen kipeä, näytän kurjalta eikä juuri naurata. Mistä ammentaisin itselleni lapseni positiivisuuden?  :)


25.10.2012

Take it easy

Mulla on kovasti opettelemista näistä viidestä ohjeesta. Leike löytyi remontin yhteydessä sunnuntaisuomalaisesta ja jäin sitä lukemaan. Lapsen saatua minusta on tullut jonkin sortin tohottaja. Aina kun lapsi menee päikkäreille, mielessä pyörii sata asiaa mitkä pitäis tehdä ja hirveellä hädällä teen kaikkea, että ehtis mahdollisimman monta asiaa hoitaa. Mun on stopattava kiire ja häsy ja alettava keskittymään olennaiseen.

Tän hetken olennaisin juttu mulle on Helmi-Inkerin huone. Tahtoisin sen edes osittain valmiiksi 1-vuotis synttäreihin mennessä. Vielä siis kuukausi aikaa suunnitella ja tehdä, ja jos ei jostain syystä valmiiksi tule, ei hätää!!! Kyllä tuo tyttö siellä ehtii varmasti leikkiä :)
Tapetti on nyt seinässä ja mä RAKASTAN sitä!!!! Huoneessa kun oleilee, tuntuu että aina paistaa aurinko, niin valoisa se on. Aurinkoa tässä tarviikin kun on alkanut pakkastaa ja on niin koleaa, hrr.....
Lunta sentään vähän saatiin, mutta kyllä sitä kevään lapsi aina kevättä ja kesää kaipaa....


Nyt saunan lämpöön MOI!

21.10.2012

Pekka on mahoton jössikkä



Eiköstä vaan? Pekka on kasvanut ja vahvistunut valtavasti ja on niin terve poika :) Turkki on vimpan päälle kunnossa, kiiltää ja on paksu. Pekka on myös niin rohkea prinssi! Ei se mitään enää pelkää. Ihanaa!

Pikku-Pekka makoilee mun syyslomakirpparilöydön päällä. Pääsin "vapaalle" ystäväni kanssa, mökkeilemään yön yli ja kirppisteltiin tietenkin. Tuo täkki lähti mun matkaan vitosella. Kaikkea mukavaa tuli taas muutenkin löydettyä ja autiotalojakin bongattiin matkan varrelta. Niistä yhdestä nuo allaolevat kuvat.




Vanhat autiot talot ovat kyllä niin jänniä paikkoja. Sisään mennään vain jos ovet on auki, ei aleta murtautumaan. Kuvan talossa ovet ja ikkunat olivat säpissä, paitsi kuistin ikkuna oli hajoitettu. Ulkorakennukseen pääsi sisään kuvailemaan. Siellä oli sauna, vessa ja varasto, täynnä kattotiiliä. Ja kauniita ovia. Vanhoissa taloissa on se viehätys juuri siinä, kun miettii sen talon historiaa, kukahan talossa on asunut, millaista elämä on ollut. Joissakin taloissa tulee hyvä olo, joissakin huono. Oletteko te, jotka ootte kierrelleet näitä autioituneita taloja, huomanneet vastaavaa? Fiilistelleet ilmapiiriä ja tunnelmia?

Kerran yhdessä talossa käydessämme oli ihan ok olo, mutta pihapiirin navetassa tuli ahdistus. Mieleen tuli heti ensimmäisenä että eläimet eivät ole voineet hyvin täällä. Samaa sanoi ystäväni kun asiasta keskusteltiin. Vähän karmivaa ja ikävää. Se vain on jokin tunne mikä tulee.

Kun etsimme omaa kotia, vastaan tuli kaikenlaisia taloja. Yhdessä talossa oli tosi paha olla. Sen aisti kaikki ketkä kanssani siellä kävi. Hyi! Siitä tuli mieleen että siellä on asunut surullisia perheitä. On varmasti juotu paljon ja ollut väkivaltaa. Semmoisista taloista tahtoo ulos äkkiä. Millaisia kokemuksia sinulla on?

Nyt heti äkkiä iloisempiin aiheisiin!
Meillä oli myös syyslomalaisia, siskon lapset yökylässä.
Yksi vanha lautapelini nousi viikon ykköseksi, Scotland Yard! Tosi kiva peli! Kissatkin tykkäs kun sotkivat koko ajan nappuloita pelilaudalla. Juuso varsinkin.




Nyt pääsette myös katsomaan uutta Seinäjoen kaupunginkirjastoa. On ihan ykkönen! Neljä ekaa kuvaa on viime viikolta, loput on otettu aiemmin kun kaksin kävimme siellä Helmi-Inkerin kanssa, silloin kun se oli justiin avattu. Kirjasto on siis ihan uusi ja on mahtava elämys. 




Kattokuvioita
 Välillä voi hörpätä kahvia ja lukea siinä samalla

 Alakerrassa on lukuluolia


 Lastenosastoon on panostettu, paljon löytyy hauskoja yksityiskohtia.








Mitäs piditte? :)
Vieläkun pääsisi sinne joku päivä ihan yksin. En ole ehtinyt tutustua ollenkaan siihen osaan missä minä ihan oikeasti viihdyn, eli dekkarihyllyyn! Tai musiikkiosastoon.

Hip hei! Olihan taas paljon kuvia, vähän sekalaista, mutta sellainen oli meidän syysloma!
Sekalaisen kiva :)


14.10.2012

Omppui pomppui



 Me saatiin ihan mukava omppusato. Annoi äidille suurimman osan koska en niin kovasti leivo tai laita mitään ompuista. Omenahyvettä tehtiin ja hyväähän se oli. Pakkasessa on ihan hyvä olla vähän piirakkatarpeita vieraita varten. 
Mulla oli myös pikkuinen apuri. Hänellä oli ekaa kertaa haalari päällä ja oli niin ison tytön näköinen jo, vaikka hän on vielä niin kovin pieni. Lehtikasassa oli niin mukava juoksennella ja pyllähdellä.

 Mä löysin kirpparilta ihan täydelliset verhot tuonne lastenhuoneeseen!
Tapetointia ei olla vielä aloitettu. Annoin miehelle työrauhan kellarin eristämisurakassa. Teki siellä hommia niin intensiivisesti että annoin tehdä, kun kerrankin tekee :)
Meillä on sellainen tilanne että miehelle tuli töistä pieni lomautuspätkä, tai ei ole tietoa milloin alkaa taas työt, ja nyt otamme siitä kaiken irti ja teemme kotiremppatouhuja. 
Ollaan edistytty siinä niin että meidän vintin rappu on vihdoin lämmin!!! Voimme asua siis talvellakin vintissä ja pitää rapun ovea alakertan auki. Tuntuu kivalta! Elämä on näin jopa LUKSUSTA!




 Siivotessani Helmi-Inkerin huonetta, nurkista löytyi paljon kaikenlaista unohdettua tavaraa. 
Näitä tauluja tuli joskus keräiltyä. Nää oli aika suosittuja joskus, tekee varmaan tuloaan taas.

 Niinkö vain joutui vintin ullakolle tunnustus uutterasta työtä? Sain tällaisen ja olin otettu. Olin uusi nuorisotyöntekijä ja kovasti innokas ja jaksava ja hääräsin vaikka mitä nuorten kanssa. Olen edelleen innokas mutta ehkä tuolla kunnallisella puolella innokkuus pienessä työyhteisössä huomattiin paremmin :) Ja olihan työni erilaisempaa mitä nyt teen.


Tässä olivat rakkaani vuosien takaa. Ylhäällä Geronimo, alhaalla Andy. Geronimolla oli munuaisten vajaatoiminta joka eteni niin julmaksi että jouduin tehdä sen kipeän päätöksen ja päästää kultapieni menemään. Geronimo kuoli 2003, 9-vuotiaana. Andy kuoli kaksi vuotta myöhemmin 11-vuotiaana. Sille tuli kova yskä yhtä-äkkiä ja hengitys vinkui.. Tauti oli niin ärhäkkä että se tukehtui nukutuksessa. Andyn kuolema on vaivannut minua aina, enkä ole siitä meinannut päästä irti. Mielestäni lääkäri teki sen hoidossa virheen ja siksi se kiusaa minua. En jaksa selostaa tapahtumia kaikkiaan tähän, kun kovin oisi pitkä tarina. Mutta on asioita joita olisin tehnyt toisin, joita sanoin myös lääkärille ja huomasin että myös lääkäri oli säikähtänyt tilanteesta ja mä uskon että hän tiesi että jokin meni pieleen ehkä hänen sähläyksen vuoksi. En jaksanut silloin lähteä tilanteesta tekemään isompaa juttua koska olin liian surullinen ja voimaton. Asia on vain ollut pakko hyväksyä, vaikka ylipääseminen on ollut vaikeaa. Juusokin muuten ehti olla Andyn kanssa vuoden päivät, koska otin silloin Andylle kissakaveriksi Juuson kun Geronimo kuoli. Muttei se taida Andyä enä muistaa....

Näitä jäin nyt tähän muistelemaan, ja ikävöimään. Kuinka ne eläimet jotka on menettänyt, saavat minut itkemään vuosienkin jälkeen? Nämä kuvat löytyi sattumalta,  mutta kuitenkin osuvasti samaan aikaan, kun blogiystäväkin on menettänyt koirakaverinsa. Osanotot sinulle Minz. Voimia tuskaasi  Kykenen tuntemaan sen saman ikävän mikä sinulla nyt on....

Yritän nyt nousta tästä ikävästä ja lähdemme uimaan koko perhe. 
Sunnuntai on sellainen päivä että voi hyvällä omalla tunnolla laiskotella vaan ja tehdä jotain mukavaa. 
Kaikille blogiystäville mukavaa sunnuntaita! Pitäkää huolta rakkaistanne 


12.10.2012

Meilläpäin tarvittee kumppareita

Nämä kuvat ovat viime viikolta, tuosta palan matkan päästä. Vauvasirkusmatkalta. 
Oma kotikuntani ja naapurikunnat olivat paikoin pahasti tulvavesien peitossa. Ja ovat vieläkin. 
Todella ikävää heille joilla kotien kellarit olivat vettä täynnä ja sato pilalla. Itse hiukan ironisesti ajattelin, että saimmepa vihdoinkin järviä tänne aakeelle laakeelle. 
Olen kotoisin seudulta missä järviä on ja välillä mietin, että miksihän minä tällä järvettömällä alueella oikein asun, koska kaipaan ympärilleni vesistöjä, jokia ja järviä. Sielu lepääkin aina kun kotipuoleen ajelen. Myös mieheni lappilaisena turhautuu täällä toisinaan, ilman kunnon kalavesiä. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka jonain päivänä asuisimme jossain ihan muualla. Mutta ei ole toki suunnitelmissa...




(kuvien laatu hiukan huono, otettu kännykän kameralla)

Samalla reissulla käytiin kirpparilla naapurikunnassa, seurakunnan pikku kirppari, kirkon vieressä. Löysin sieltä kumpparit, vanhat mutta ehjät. Ja ruskea on mun lempiväri. Ja nuo ruusukupit, vaikken ruusuihminen ole. Mutta noihin ihastuin. Vanha vauvanhelistin löytyi myös. Kaikki nämä, 1,50€. Onko näin halpoja kirppareita vielä??? ON! En uskonut että näin edullisesti voi vielä kirpparilta ostaa. Kirpparit ovat muuttuneet, nykyään on alettu rahastaa. Mutta tämä on sitä ihan oikeaa kirpparihenkeä!!!  Eikö vain?

Juotiin siellä mummojen ja vaarien kanssa myös kaffit ja tuli puhetta siitä mistäpäin olemme. Eräs miehenkilö kun sai tietää missä talossa asun, sanoi hän käyneensä meidän talossa usein, koska hänen kaveri oli asunut siinä, 60-luvulla. Sain kuulla taas lisää uusia juttuja meidän kodista. Oli mahtava jutella! Pyysin käymään kahvilla kun ohi ajelee. On tämä maailma ihmeellinen. Olen sitä mieltä, että aina pitää avata suunsa ja keskustella, siinä rikastuu henkisesti. Uskon että monelle ihmiselle jäi hyvä mieli tuolla kahvikupposella. 
Ainakin minulle!