1.1.2013

2013




Kaivelin vanhoja kuvia ja löysin vuoden 2005 uuden vuoden- juhlinta kuvat. 
Minun sylissä on siskon tyttö Mirka, 2,5-vuotiaana.

Nyt sain pitää sylissä omaa tyttöä. Raketteja katseltiin eikä Helmi-Inkeri pelännyt yhtään.


 Löytyipä sitten vielä kuvia seuraavalta aamulta, 1.1.2006. Siskon lapset tulivat aamusella meidän viekkuun köllötelemään ja voi kuinka Mirkassa onkaan Helmi-Inkerin näköä!!!




 Näitä kuvia räpsittiin jouluna. Valitsimme tuon ylläolevan kuvan tuohon kuvasarjaan.
Alla otoksia lisää :) Olihan taas haasteellista puuhaa!
Noista mun ja äidin kuvistahan löytyy tämäkin juttu.





Tämmöistä tällä erää.
Näin se starttasi uusi vuosi käyntiin. Ja tiedättekö mitä? MÄ ALOITAN HUOMENNA TYÖT!!!!!!
Kuinka mä pystyn, osaan, kykenen??? En tahtoisi, mutta silti tahdon. Pelottaa, ahdistaa, jännittää, hirvittää ja on ikävä jo valmiiksi lasta. Onneksi hän saa olla vielä isin kanssa kotona koko tammikuun.

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille blogini lukijoille! Olette niin 


14 kommenttia:

  1. Oikein hyvää uutta vuotta teille!

    VastaaPoista
  2. Jännästi toit esiin sukupolvien jatkumon : ) Onnea työhön. Jos työ on ollenkaan mielekästä, se asettuu kyllä lapsen elämään hyvin. Tämä tietysti tällaisen työhullun mielipide.

    Hassua kyllä, nyt kun lapset ovat olleet vanhempia, olisin enemmän kaivannut kotiaikaa. Nuorten kuuntelua, auttamista ja koulujuttuja. Kohta kun ovat lentäneet pesästä, jään eläkkeelle eikä minua enää kukaan tarvitse : )

    Onnellista uutta vuotta koko teidän perheelle : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mayo!
      Työni on onneksi mielekästä ja siksi näyttääkin siltä että kyllä mä tän hoidan!!!!

      Poista
  3. Ihana sukupolvien ketju! Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
  4. Nuo tuolikuvat on kyllä upeita!
    Piti ihan tulla sinua kannustamaan, että niin kamalaa kuin se töihin meno onkin, niin ihmeen kaupalla sieltä selviää myös kotiin. Ja voi ah sentään, miten lapsi onkaan rakas ja miten hirmuinen ikävä ehtii töissä tulemaan.
    On se vaan kumma juttu, miten kotipesässä on niin hyvä olla ja keskittyä vain elämän olennaiseen. Mutta pakko on myöntää elämän tosiasiat, että laskuistakin täytyy selvitä.
    Iloista, uskaliasta ja rohkeaa mieltä työmaallesi mukaan! Kerro sitten meille kohtalotovereille, miltä tuntui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotona on niin hyvä olla. Kaipaan sinne, mutta pakko täällä työmaalla vain on käydä että saa ruokaa pöytään. Ehkä mä sopeudun :)

      Poista
  5. Hyvää uutta vuotta! :) Ja tsemppiä töihin! :)
    Mainio kuvasarja äidistäsi, sinusta ja Helmi-Inkeristä - teissä on samaa näköä. :)

    VastaaPoista
  6. Helmillä on kyllä ihan täysin sun suu! Ihania kuvia!!!! <3

    VastaaPoista

Kiitos sinulle kommentistasi!