23.3.2013

Lauantainen tervehdys

Ensteksi niitä suuria uutisia; mun nuorin sisko synnytti viime viikolla (päivän jälkeen mun synttäreiden) poikavauvan. Helmi-Inkerillä on uusi serkku. Vauvauutiset on aina ihania!!!


Toissaviikolla meilläpäin tuli lunta roppakaupalla. Siitä tuli jo ihan koominen olo kun sitä lunta tuli aamusta iltaan asti ja pihaan oli vaikea päästä tuvasta. Onneksi mulla oli siinä vapaapäivä, mä en olis muuten päässyt pihasta autolla pois :/



Yksi aurinkoinen päivä mä lähdin hakemaan Helmi-Inkeriä hoidosta ja otin kameran mukaan. Mä huomasin etten ole kuvannut koskaan täällä kotikylällä mitään. Tuossa alakuvassa on meidän kylän kylätalo. Siellä voi järjestää erilaisia juhliakin, sen verran iso tupa. Mun mahdolliset häät sinne ei mahtuis. Vierasmäärä menee vähän yli sallitun kun joskus laskin. :) Muttei niitä häitä vielä oliskaan tulossa.....


 Yläkuvassa on Helmiskän hoitopaikka. Viime viikon torstaina oli eka päivä ettei hän jäänyt sinne itkien. 
Tuli hyvä olo!

 Meidän kotitien alkupää

 Päätepysäkki eli koti!

 Kun käytiin helmikuussa Lahdessa, piipahdettiin Salpausselällä. Ostin yhdestä kojusta H:lle takin. Oli niin hieno!

 Hiihtoloma vietettiin mummulassa. Kissatkin pääsi sinne pitkästä aikaa. Kyllä ne nautti, niinkuin me kaikki!

 Kevättalveen kuuluu ehdottomasti pulkkamäki!


Mies teki kuivalihaa. Lihat sai vartijan, heh! Kyllä Juuso tietää hyvän päälle. Luomunaudanlihaa!


Meille kuuluu ihan hyvää. Minä nukun jälleen!!!!!
Melatoniini 3mg ja uneen rauhoittava lääke yhdessä nukutti mut. Ja silleen ihanasti, tokkuraisuutta se ei tuo. Lääkäri ei halunnut mulle määrätä mitään vahvempaa ja hyvä niin. Nyt on hyvä olla kun saa nukkua yöt.

Elämähän on sellaista että kun on oikein onnellinen, niin aina napsahtaa jostakin suunnasta jokin huolenaihe, ettei totuus unohtuisi, ettei vaan pääsis liikaa nauttimaan elämästä :/

Mulle huolta tuo äidin mystinen vaiva. 
Parisen viikkoa sitten hän sain lonkkaansa Voltaren piikin, iskiasvaivaan. 
Seuraavana yönä iski mahoton kutina joka puolelle kehoa ja sitä kutinaa on ollut nyt kaksi viikkoa. Semmoista sisäistä kutinaa joka ei oikeen raapimalla häviä. Eli yöt hän raapii itseään eikä nukkumisesta tule mitään. 
Viime viikon hän oli sitten sairaalassa tutkittavana. Viikko sitten maanantaina verikokeissa oli maksa-arvot kovasti koholla. Hältä on otettu koko viime viikko monenmoisia verikokeita, monta putkea joka päivä. Mistään muualta ei löydy mitään. Eilen hän pääsi kotiin, mutta maanantaina taas otetaan verikoe, koska bilirubiini sahaa 180-150 väliä, välillä laskee ja välillä nousee. Senhän pitäis olla alle 20.
 Lääkäri oli sanonut että siitä Voltaren piikistä tämä kaikki olis nyt alkanut (harvinaista) ja maksaan on siitä tullut tulehdus. Jos tuo bilirub.arvo ei laske, ensi viikolla maksasta otetaan koepala. Kutina ei siis ole hävinnyt mihinkään vaikka kotiin pääsi. Kuulemma kun keltaisuus iholta alkaa hävitä, kutinakin häviää eli kun maksa alkaa tervehtyä. Mutta alkaako se? Ja milloin? 
Mulla on ihan hirvee huoli äidistä ja pelottaa tietenkin että jos se on jotain kovin vakaavaakin...
On nää tuskallisia, kaikki ihmevaivat joihin ei oikeen heti löydy ratkaisua.

Muistakeehan meidän perhettä ja äitiä....


6 kommenttia:

  1. toivotaan äidillesi pikaista paranemista! Nämä on niin vaikeita asioita, kun ei tiedä mikä on vaivana.

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia;)

    Toivon, että äitisi voi pian paremmin. Kyllä ne lääkärit tutkii ja selvittää ja varmasti apua saatte vielä.

    VastaaPoista
  3. Pikaista toipumista äidillesi!

    Hyvä, että pystyt taas nukkumaan! :)

    Kivoja kuvia! :)

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti äitisi vaivaan saadaan apua.
    Ja onnittelut uudesta suvun jäsenestä:)

    VastaaPoista
  5. Koko elämän kirjo kävi ilmi postauksestasi. Sukutapahtuma, kaunis ympäristö, lapsen sopeutuminen päivähoitoon, loma, kissat ja huoli vanhemmista. Sellaista juuri elämä on, mutta parasta kaikesta: pystyt nukkumaan! Silloin jaksaa kaiken muunkin.
    Nyt pidän peukkuja äidillesi, oikein kovasti. Maksan kanssa ei ole leikkimistä, mutta uskoisin, että tuo on kuitenkin ohimenevä vaiva, kun tiedetään mistä se tuli.
    Kiusallinen, mutta ohimenevä!!!

    VastaaPoista
  6. Kiitos ihanat ihmiset teille kommenteista! Meillä äiti edelleen oireilee ja verikokein seurataan tilannetta. Nyt me oomme matkalla lappiin : Hyvää pääsiäistä!!!!

    VastaaPoista

Kiitos sinulle kommentistasi!