5.7.2013

Syksyn suuri päivä

Minä mennä pätkäytin ja KOSIN miestäni. Ja hän vastasi TAHDON TOTTAKAI!

Juhlimme viime lauantaina miehen 50-vuotis synttäreitä, pienellä porukalla, vain perheenjäseniä ja muutama lähisukulainen. Juhlat oli tarkoitus järjestää meillä kotona, mutta suunnitelmat vaihtuikin viime hetkellä ja ne pidettiin serkun isän kotitalossa, Wanhalla Lehtomaalla. Semmoinen aivan ihana vanha harmaa hirsitalo jossa on tunnelmaa! Oon joskus siitä paikasta täällä kertonutkin. Olin siis järjestänyt kosintani miehelle synttärilahjaksi.


Kaikki alkoi toukokuun puolella kun yksi automatka töihin mä päätin että nyt mä tahdon naimisiin! En mene ikinä jos vain jahkaan ja jahkaan ja mulla usein toimiikin parhaiten tälläiset extemporepäätökset. Kaiken on kuitenkin tapahduttava sitten hyvin pienessä ajassa, muuten homma ei etene. Eli ei hääpäivää ensivuodelle vaan syyskuulle, pahimman hääsesongin ulkopuolelle, että varmasti on juhlapaikat sun muut vapaana.

Menin töihin ja ilmoitin työkavereille että nyt me mennään naimisiin. Pohdiskelin että josko hommaisin sinne viiskymppisille papin vihkimään meidät, mutta työkaveri onneksi muistutteli mua mun haaveista joita olen hälle joskus kertonut. Niissä mä kävelen kirkon käytävää pitkin häämarssin raikuessa ja aina mä itken kun kuuntelen niitä marsseja ja sahaan sitä käytävän väliä. Luopuisin siis todella suuresta unelmasta jos toteuttaisin naimisiin menon toisin. Työkaveri ehdotti että kosi miestäs siellä synttärijuhlissa. HYVÄ IDEA!

Okei. Siis kirkko. 
Soitin oman kotikunnan kirkkoon ja sain papinkin joka kastoi Helmi-Inkerin. Juhlapaikan saaminen olikin sitten se vaikea paikka. Kaikki kolme paikkaa joita yritin, olivat varattuja silloin.
Suunnitelma B
Soitin synnyinpaikkani kirkkoon ja tärppäs. Soitin papille joka kastoi Helmi-Inkerin ja tärppäs. Hän matkustaa siis toiselle paikkakunnalle meidät vihkimään. WOW!
Soitin juhlapaikkaan jonka tahdoin ja tärppäs! Kaikki tämä parissa päivässä. Eikä mun mies tiedä mitään. 
Sitten aloin soitella kampausaikoja ja meikkausaikoja ja valitsin kaasot. 
Kutsut jätin kesäkuulle ja viimeisellä kesäkuun viikolla ne työkaverin kanssa väsättiin. Häiden teemaväri on oranssi. Sen ympärille alkoi hahmottumaan ideoita, koristuksista yms. 
Juhlaan solistikin on varattu, Ei mikään humppabändi vaan ihan julkkis, idols-tähti Susanna Erkinheimo joka harmillisesti hävisi Diandralle. Susanna on mun työkaverin tyttö jotenka tämä idea kumpusi sieltä. Ja fanitin hänen ääntään kovasti ja olen onnellinen että saan hänet häihimme esiintymään, duettokumppaninsa kanssa.
Kuvaajaa mä metsästän vielä. Samoin vyötäröäni että tohtii mennä sovittamaan hääpukua...Pah!

Näin, kuukauden päivät järjestin kaiken valmiiksi ja kaunis juhlapäivä kun viime lauantaina koitti, mun polvet alkoi olla toden teolla hyytelönä ja vatsassa perhosia. Mitä jos se ei tahdokkaan mun kanssa naimisiin???
Mutta tahtoi :) 
Pyysin vieraita ulos katsomaan kun annan oman lahjani miehelle. Ilmassa oli todella jännitystä. Kun sitten viimein kosin, monet pyyhkivät silmäkulmaansa liikutuksesta. Se oli kaunis ja ikimuistoinen hetki. Ja liikuttavaa oli myös se kuinka me teimme onnelliseksi ihmisiä. Kaikki rakkaat läheiset olivat aidosti onnellisia meidän puolestamme. Tunsin ettei tämä kuukauden saladuuni ollut turha päähänpisto vaan ihan totta, aitoa ja kannattavaa. 
Lopulta jaoimme kutsut kaikille läsnäolijoille ja illalla oli mahottoman railakkaat juhlat! Ja mieskin alkoi vihdoinkin tajuamaan että me mennään naimisiin.
Alkuviikosta lähti sitten muille kutsut jotka eivät paikalla olleet. Rattaat on laitettu nyt toden teolla pyörimään ja nyt voisi tutustua lähemmin juhlapaikkaankin jossa emme vielä ole kumpikaan käyneet . Se on varattu kuvien perusteella. Tästä saattaa tulla mielenkiintoista :)

Huh huh! Minusta tulee sitte rouva ihminen 7.9 :)


Pari juhlakuvaa tähän loppuun.

Onhan tässä paljon muitakin jutun aiheita mutta niistä sitten taas toisella kertaa. Tulee muuten niin mahottoman pitkä tarina.

Nyt unta kiitos!