23.9.2013

Häät 7.9.2013



Kuva:sisko

Voi, minä tiijän että jotkut teistä on kovasti ootellut hääpostausta ja mitenkä se näin kauan kestikään

SORRY SORRY SORRY!!!

Tässä se kuitenkin tulee. 

Hääpäivämme oli niin kaunis, aurinkoinen ja TÄYDELLINEN! 
Sitä jotenki aatteli että ihan varmasti jokin asia menee mönkään, mutta ei, ei mikään mennyt. 
Ainut harmi oli etten mä saanut nukuttua edellisenä yönä vaikka oli täydellinen sänky ja mahdollisuus siihen oli  muutenkin kun Helmiskäkin oli mun äidillä. Jännitys oli kai sen verran suuri jossain sisimmässä ettei uni tullut kun vasta aamuyöstä tunniksi ja sitten kello jo pirisi kampaukseen ja meikkiin. Oltiin koko viikonloppu häämökissä, juhlapaikkamme läheisyydessä.

Kun valmistuin meikkauksesta ja tukkakin oli hyvin, mies tuli hakemaan minua autolla ja ikkunat auki huudatti Olavi Virtaa, "Tiedän ken on kaikkein kaunein, tiedän ken on herttaisin"...minuu nauratti ja hävetti yhtäaikaa :) Keskellä kylää nyt semmosta, heh. Kun ei oo tottunut. 
Kiireen vilkkaan mun äidin luo heittämään häätamineet niskaan ja kuvauksiin, Alajärven Pyhävuorelle.

Kipin kapin vuorelle

Auringon ansiosta kaikki meni nappiin. Saatiin se kuvauspaikka hääkuville joka me haluttiin. Tuntui että niiden kuvien onnistuminen oli päivän kohokohta!
Olihan se hassua viilettää siellä pyhävuoren maastossa häämekossa ja Tanja-tossut jalassa. Havunneulasia tarttui mun tyllialushameeseen, muttei se menoa haitannut. Siellä oli jotenkin niin ihana ja rauhaisa olla. Siellä on mun sielunmaisema. Mun mies on rakastunut siihen paikkaan myös, samoin valokuvaajamme Hannu Paju. Hän on serkkuni mies ja mieheni bestman. Me oltiin Pyhävuorella kuin kotonamme ja siksi kuvatkin olivat niin ihania. Minun on ihan pakko esitellä niitä teille. Oon niitä nyt ite muokannut ja pitäis vielä valita ne parhaat kuvat ja antaa kuvaajamme ammattilaisena käsitellä niitä oikein. 







 Näitä kuvia on vaikka kuinka paljon enkä mä tiedä miten ihmeessä niistä valitaan ne parhaimmat???

Kuvien jälkeen kiireen vilkkaa taas äidin luokse ja sieltä meidän komea hääauto meidät haki kirkkoon.

Kuva: ystävä

Tämä on mun siskon miehen jenkkirekka ja kerättiin kyllä katseita :)

Kirkkohan se kaikista eniten jänskätti. Meidät vihittiin siis mun synnyinpaikkakuntani kirkossa. Se tuntui oikealta ratkaisulta. Kodilta.
Minä oon niin kauan kuin muistan, haaveillut ja kuunnellut automatkoilla häämarsseja ja yhä uudestaan kuvitellut käveleväni kirkon käytävällä alttarille, NYT sain sen kokea ihan oikeasti. Se oli hieno hetki. Fiilistelin ja käveltiin hitaasti, ihan niinkuin kanttori meitä ohjeisti, ei saa juosta vaan pitää nauttia. 
JA MINÄ NIIN NAUTIN!

Kuva: Pekka Viitaniemi

Meidän häämarsseina oli mennessä kirkkoon 
ja pois tullessa

Nytkin kun näitä taas uudestaan kuuntelen, tahtoisin kokea sen kirkkotouhun taas. Sitä on ilmeisesti niin jännittynyt ettei siitä kävelystä kauheasti muista mitään.
Meidän pieni Helmiskä morsiustyttö kilahti kirkon eteisessä että joutui serkku Mirka ottamaan hänet syliin ja kulkemaan siten meidän perässä. Käy se niinkin.

Kuva: Pekka Viitanemi

Ruusun terälehtien saattelemana läksimme kirkosta pois kohti juhlapaikkaa, Lakeavaaraa.
Häävieraita opasti perille mieheni ja bestmanin taiteilemat hääkyltit.

Kuva: Pekka Viitaniemi

Kuva: Pekka Viitaniemi

Kuva: sisko

Kuva: Hannu Paju

Me saimme häihimme esiintymään Susanna Erkinheimon ja kumppanit. Muistatteko hänet Idolsista?
Niin ihania lauluja että itketti...
Enkelin Rukous, Jotain jää yms......

Häät juonsi siskoni ja serkkuni eli kaasot ja bestman.
He olivat järjestäneet kaiken niin hienosti, ohjelmat sun muut. 
Kaikki toimi!
Ohjelmaa oli sopivasti, ei liikaa. Se puuduttaa. Musiikkia oli paljon. Se ei puuduta!
Ja koska hääpaikka oli niin upea ja sieltä käsin emäntä ja isäntä hoitivat homman niin hienosti, voi vain olla ja rentoutua.

Kuva: sisko

Kuva:ystävä

Nunhukat ryöstivät minut :)
Sai mies mut kuitenkin takaisin.

Kuva:sisko

Katsokaa tuota maisemaa! Taustalla siintää ihana Lappajärvi.

Kuva: Hannu Paju

Kuva:sisko

Häätanssina, Sir Elwoodin, Viimeinkin!

Iltajameihin jäi ystäviä ja sukulaisia. Susannan laulujen tahdittamana kulki ilta rattoisasti.
Oli niin rauhallista edelleen.
Elämäni suuri päivä!



Minä laulan tämän laulun, jos tahdot sä niin, tahtosi vangiksi jäin kahleisiin. Minä muuta en pyydä, kuin hetkeni vaan, käännythän puoleeni mua kuulemaan


Koska viimeinkin, minun vuoroni tulla jo täytyy, aikani kahlasin, paikkaani hain, jumalaani etsin ja sinut viimein sain


Minä paljon tein väärin, minä myönnän myös sen, silti ainuttakaan sanaa vaihtaisi en. Näiden vuosien jäljet, näiden vuosien jälkeen, ne kertoo minun vuoksesi kaikkeni tehneen


Siksi viimeinkin, minun vuoroni tulla jo täytyy, viimeinkin lauluni nöyränä tuo, kaipuuni kipeän luojansa luo


En ole ylpeä siitä, mitä mä näin, olen ylpeä siitä, taistelemaan kun jäin, ja kun korusta kiiltävät kivet tippuneet, ei merkitse sanat vaan se mitä teet

Siksi viimeinkin...

Kiitos!


Tämä oli minulle päiväkirjakertomus, muisto hääpäivästä.






1.9.2013

Tukkatouhuja

Kiire on. Jokainen vapaa hetki menee, tiedätte kyllä mihin! Mutta hyvällä mallilla kuitenkin, kun on tukka tiedossa, puku oottamassa ja sormus hankittu. Ja sulhokin on. Hältä tosin puuttuu vielä kengät ja puku. Ensi viikolla ne sitten...
Eli viikko häihin, eikun kuusi päivää.

 Aamun peikot. Jokunen aika sitten vielä tukka takussa.




Koekampaus perjantailta joka hajosi aika heti. Vielä on fiksaamista. En ollutkaan ihan tyytyväinen joka lettiin. Varsinkin ihan etummainen letti pitäisi näyttää enemmän tältä:


En niin piittaa suurista paksuista leteistä ja mulle sopii paremmin tuo yläkuvan tyylillä tehty letti. Muualla päässä saa sitten olla paksumpiakin.

Paljastan vielä vähän...mun tuleva puku, ihan silloin alkuvaiheessa. Sitä on nyt muokattu paljon, lisätty lämpöisen sävyisiä juttuja....Morsiustyttö tylsistyy jo.


Nyt menen pesemään vaalennuksen hiuksista pois ja lähdemme juhlapaikalle jo järjestelemään pöytiä. Saan kuulla myös koesoittoa nuorelta saksofonistilta joka soittaa häissämme alkumaljasoiton. 
Saako vielä vähän paljastaa.....? Kauniin kauniin Nocturnen


Aurinkoista päivää!

Tuun heti vierailulle kun tää kaikki on ohi. Ikävä teitä!
Tervetuloa uudet lukijani!