29.12.2014

Nimeä ootellessa

Moon iso tyttö ja usein jo naurattaa.





 Joskus vähän totistakin puuhaa tämä...
Nimi tulossa, lauantaina. Ja sekös jännittää.

Siskokset jouluna

Joulu oli ja meni ja oli ihana! Nyt tehdään vielä ne seuraavat juhlat ja hoidetaan ne kunnialla että saadaan nimi lapselle. Kirkkoherra tulee huomenna kahville. 
Palataan!


5.12.2014

Arkea ja juhlaa

Viikko sitten juhlittiin 3-vuotiasta titi-nalle fania. Mun sisko sai kunnian taas tehdä juhliin kakun.



 Itketti vähän kun kaikki huomio kiinnittyi sankariin. Ja kun kaikki lauloi synttärilaulua vain hänelle. Ei liikaa huomiota..... :)

 Kyllä se sitten iloksi muuttui....

 Pienin juhlija


 Siskokset

Pieni tarkkailija


Eläköön isyysloma!!!
Muuten tästä ei selvittäis. Arki on rennompaa tokan vauvan kanssa, mutta silti yösyötöt ja heijaamiset vuorotellaan, että kumpikin,minä ja isi saadaan nukkua tarpeeksi. Mä huomaaan etten ole niin zombie kuin Helmi-Inkerin vauva-aikana, mutta kyllä pienikin valvominen aina vähän tuntuu. Pikku vatsavaivaa välillä, niinkuin joka vauvalla on ja tankkaamista, tietysti yöaikaan. Siinäpä saattaa vierähtää muutama tunti ennenkuin unille pääsee. Mutta sitten kun pääsee, nukkuu vauva neljääkin tuntia putkeen. Viime yönä nukahti kolmelta ja herätti vasta puoli kasilta. Tissi suuhun ja taas nukkui kauan! Toisinaan helpompaa, sitten taas haasteellisempaa. Vauva-arkea. 

Mut onhan tää ihanaa vaikka vähän väsyttääkin. Mä nuuhkin vauvaa jatkuvasti. Viimeisiä kertoja nuuhkin tuota ihanaa vauvatuoksua. Tää nimittäin oli tässä. Viimeisen kerran tätä vauvatouhua vietetään. 
Hui, mä sanoin sen ääneen :)
Juu, näin se vain on. Ikä alkaa tulla vastaan ja olen niiiiiin onnellinen että sain kaksi tervettä tyttöä maailmaan. Nyt keskitytään heihin sataprosenttisesti!!! Mies kyllä sanoi että eikö vielä kolmas, mutta mä pysyn lujana.

****

Niinhän meille sitten kävi, että vauva syntyi sektiolla. Kiireellinen sektio. Kuulostaa hurjemmalta sanana, mutta oli miellyttävä juttu verrattuna Helmi-Inkerin hätäsektioon. 

Olin kyllä valmis normaaliin synnytykseen mutta ihan raskauden loppumetreillä aloin pelätä. Koska olin Helmi-Inkerin hätäsektion jälkeen riskinukutettava, aloin pelätä synnytystä ja sitä että jos joudun taas hätäsektioon ja en selviä siitä. Juttelin monen kätilön ja lääkärin kanssa peloistani ja he saivat mieleni muuttumaan. Minua tarkkailtaisiin normaalia enemmän ja minun kohdallani ei mietittäisi liikoja jos synnytys ei jostain syystä edisty. Päätin sitten heittäytyä synnyttämään normisti. Kun olin sen päätöksen tehnyt, kiireellinen sektio ei sitten pelottanutkaan koska sitä ei tarvinnut jännittää etukäteen. Sinne sitä sitten vain mentiin ja se tuntui HUOJENTAVALTA. Ei tarvinnut enää tuntea synnytyskipuja!!! Ja totta puhuen, mulla oli semmonen tunne, että normaali synnytys olisi ollut VAIKEA!

Torstai aamuna 13.11 mulle laitettiin kohdunsuu katetri, ballonki. Siitä alkoi mahottomat supistukset saman tien. Menin kotiin niistä kärsimään ja jouduin kärsiä koko seuraavan yönkin, nukkumatta hetkeäkään. Perjantai aamulla mä menin sitten synnytysvastaanottoon ja katetri oli avannut mun kohdunsuuta 4cm. Sinne mä jäin sitten tarkkailuun ja iltasella pääsin kylpyammeeseen kun olin niin kipee. Yöllä mä aloin olla sitten vieläkin enmmän kipee ja mut vietiin jo synnytyssaliin ilokaasulle. Siinä epämukavassa synnytyssängyssä mä sitten vaikeroin koko yön. Ilokaasulla ja miehen alaselkähieronnalla mentiin se yö eikä mulla edennyt siitä kummemmaksi se touhu. Lauantaina lääkäri tutki mut ja sanoi että en ole auennut yhtään sen enempää kuin sen 4cm ja vauva oli tosi ylhäällä. Oli valmis viemään mua saliin ja lisäämään supistuksia. Siinä kohtaa mä sitten purskahdin itkuun ja pyysin että mut leikattais. Olin niin väsynyt ja kipee että tunsin etten enempään pysty. Lääkäri suostui kyllä ihan mukisematta mun pyyntöön mutta sanoi että menee iltaan asti, koska leikkauksia on paljon mua ennen.
Sain lääkettä kipuun ja se vei supistuksetkin pois. Pääsin edes hetkeksi uneen.

Iltasella mua sitten haettiin ja vietiin leikkaukseen. Kaikki tapahtui ripeästi mutta tosi määrätietoisesti, enkä pelännyt koska oli niin ammattitaitoinen henkilökunta mua vastassa.
Olin rukoillut miellyttävää synnytyskokemusta, että saisin edellisen kerran pelottavan hätäsektion mielestäni. (hätäsektiosta täällä) Sen mä sain. En "päässyt" normaalisti synnyttämään, mutta sain hyvän, miellyttävän kokemuksen lapsen synytymästä. 
Sektio tehtiin puudutuksessa ja kuulin vauvani ensi parkaisun ja sain heti nuuhkia häntä. Kun minua kursittiin kasaan, vauva vietiin isille pesulle ja pian pääsinkin jo nauttimaan heidän seurasta. 
Oi sitä onnea!

 Vauva syntyi klo 19.36, hän oli 54cm pitkä ja painoi 4064kg. Yliajalla siis mentiin, vauva syntyi viikoilla 41+4. Helmi-Inkeri syntyi 41+5. Mulla on kummassakin raskaudessa ollut lapsivettä runsaasti jotenka on tainnut vauvoilla olla vain mukavaa siellä masussa kölliä.

Toipuminen on ollut mulla nopeaa. Samasta haavasta on nyt synnytetty molemmat tytöt ja kipu oli jo tuttua edelliskerralta. Sen kanssa oli vain elettävä ja siitä se alkoi helpottamaan päivä päivältä enmmän. Nyt oon jo pari kertaa saunonut ja pääsen aika lailla normaalisti kävelemään. Särkyyn en ole tarvinnut lääkkeitä enää pitkään aikaan. Huh, nuin vaan siitä selvittiin!!!

Tässäpä yksi syy miksi tää oli nyt tässä! Seuraavakin synnytys tulisi olemaan nyt automaattisesti sektio ja kyllä nuo leikkaukset nyt saa piisata. 

Tämmöinen oli tarinani tällä kertaa. Jännitystä loppumetreille saakka :)



20.11.2014

Hän on nyt täällä ♥

Tyttönen syntyi lauantai-iltana puoli kasilta. Hän on kuin siskonsa, hirmu paljon samaa ulkonäköä.
Me tultiin kotiin tiistaina ja nyt on taas saatu opetella uutta elämänrytmiä parin yön verran ja ihan hyvin on mennyt. Tämän toisen kohdalla osaa ottaa vähän rennommin.
Oi, hän on niin rakas ♥ 
Helmi-Inkeri on niin ylpeä isosisko. Hoivaa hienosti siskoaan.
Kerron enempi kaikesta seuraavalla kerralla kun on hiukan enemmän aikaa. Tuolla alkaa kohta tissiparku :)





26.10.2014

Lepää rauhassa Onni, Äiti maan hellässä huomassa ♥






Hautasimme Onnin eilen. Meillä oli mieheni kanssa ihan samat ajatukset hautapaikasta. Meidän keittiön ikkunasta on sinne suora näköyhteys, mutta se on silti sopivan kaukana pihasta, pienessä metsikössä suojassa koivujen katveeessa. 
Mies teki mielestäni kauniin kivihaudan. Vanhaa sammalta haimme kiviaidasta metsiköstä.

Eilen iltasella kynttilä loisti pienenä punaisena pisteenä metsikössä. Aina kun keittiössä käveli ikkunan ohi, pienen valon tuikkeen näki. Joka kerta tuli itku. Hei hei Onni, tuli sanottua aina. Siellä se rakas kisu lepää meidän silmien alla. 
Aamuyöstä loppui hetkeksi uni ja tulin alakertaan juomaan teetä. Kynttilä paloi edelleen. Tuntui siltä kuin Onni olisi ihan lähellä.

Helmi-Inkeri ei yhtään ihmettele äidin useita itkukohtauksia, joita vähän väliä tulee. Hän tulee halaamaan ja sanoo minulle että voi, minä pidän sinusta huolta. Uskomattoman kaunista lohdutusta pieneltä tytöltä. 
Hän on kahtena iltana itsekin ennen nukahtamista sängyssään itkenyt minulle; Äiti, minun on Onnia niin ikävä... Pienen lapsen iso tuska. Missä Onni on? Minä vastaan että kissojen taivaassa, tuolla pilven päällä se meitä katselee. Sillä on siellä hyvä olla. 
Paljon on pienellä kysymyksiä rakkaasta ystävästään. 



Löysin kuva-aarteen. 
Tämä on vain viime viikonlopulta ja on äitini ottama. Onni oli niin onnellinen kun sai tulla mamman ja papan päälle makoilemaan. Helmi-Inkeri hoivasi Onnia. Onni on minun veli, hän sanoi usein :)

Kiitos ihan teille kaikille jotka olette kauniilla sanoilla ottaneet osaa suruumme. 
Olette rakkaita 

24.10.2014

Kissaenkelini



Onni 2007-2014



Sielläkö sinä olet? Valonpilkahduksena toivoa tuomassa
Toivottavasti tulet uniini ja lohdutat minua. On niin kova ikävä.  
Rakastan sinua uljas kaunis leijonakissani 




Onni lähti pois, ihan yllättäin. 
Eilen illalla ihmettelimme missä onni on kun ei ole näkynyt. 
Löytyi piilosta. Olin huomaavinani vähän outoa käytöstä jo aiemmin päivällä, mutta en tajunnut siitä mitään.
Kymmeneltä illalla lähdettiin päivystykseen koska Onnin takapää lysähti, ei astunut vasemmalle takajalalle. Hengitys oli nopeaa.

Lääkäri epäili heti tukosta valtimossa ja Onni sai asperiinia ja kipupiikin. Sanoi että asperiini saattaa hyvällä säkällä liuottaa tukoksen. Pulssi oli ihan hurjan nopea. Meille ei kuitenkaan paljoa toivoa annettu.

Onni jaksoi aamuun. Mieheni valvoi sen vierellä koko yön. Minä nukuin huonosti vintillä. Ajattelin vain koko ajan miten Onni voi. Helmi-Inkerikin kysyi unestaan aamuyöstä paraneeko Onni. Mun oli pakko yrittää nukkua, jo ihan raskauden takia, ja aamusella saapuvien sähkömiesten.

Onnin hengitys ei ollut aamulla enää niin kiivasta, mutta raskas se oli. Onni makasi vain enkä uskonut että se enää toipuu. Soittelin muutamalle eläinklinikalle, Hämeenlinnaankin asti, kysyäkseni neuvoja. Ainut hoito olisi suonensisäinen liuotushoito, mutta sen aloittaminen olisi todennäköisesti myöhäistä ja todella kallista ja sitä saisi Helsingissä ja Hämeenlinnassa ja ehkä lähin paikka olisi Tampere. Ystävällinen eläintenhoitaja Hämeenlinnasta saanoi että kissani on nyt todella kipeä koska kipuläke vaikuttaa max.8 tuntia että kannattaa nyt tosissaan alkaa kääntämään katsetta siihen suuntaan että veisimme sen lääkäriin viimeiselle matkalle. 

Saimme ajan heti ja lähdimme koko perhe saattelemaan Onnia. Halasimme, itkimme ja jätimme hyvästit kultamurullemme. Onni nukahti ja kipuja ei enää ollut. Kohta saimme vilttiin käärityn nyytin syliimme, kotiin vietäväksi. Surullinen hetki, mutta samalla helpotus Onnin puolesta. Enää sinun ei tarvitse kärsiä rakas kissani. Teimme oikean ratkaisun. Lääkäri sanoi että keuhkot olivat jo täynnä nestettä ja pian olisi ollut edessä tukehtumiskuolema. 


Nyt kotona on niin tyhjää. Onni makaa kopassa ulkosaunalla ja odottaa huomista hautaamista. Miehen kanssa ollaan käyty siellä välillä katsomassa ettei sillä ole kylmä. En halua uskoa että tämä on totta.

Huusin päivällä taivaaseen että MIKSI ONNI??? MIKÄ TARKOITUS TÄLLÄ ON? MIKSI? TERVE KISSA?

Olen niin onneton ja surullinen. Miten ilman Onnia pärjää?
Miten tästä taas selviää...kyynelille ei tule loppua.....




19.9.2014

Kuvaterkut

 Tässä mennään!
Kuutisen viiikkoa H-hetkeen


Moni teistäkin on varmaan nukkunut tuollaisessa 70-luvun pinnasängyssä. Sain tämän sängyn yhden kirpparin annetaan osiossa. Se on IHANA! 

Me ollaan kuvattu liian vähän mun vatsaa. Tämä asia piti korjata nyt!

Ja hei, vietettiin me ekaa hääpäivääkin juuri, 7.9. Ja sää oli yhtä kaunis ja aurinkoinen kuin vuosi sitten. Oltiin meidän hääpaikassa ja siellä meille tarjosi paikan emäntä ja isäntä pullakahvit.

Olen jo kolmatta viikkoa sairaslomalla. Töihin en enää palaa, vasta sitte vuonna öööööööö 2016. Aika haikee ja samalla helpottunut olo. Pesänrakennusvimma on nyt pahimmillaan. Huomasin peseväni vintin suihkukopin sienellä jynssäten, ihan kuin Helmi-Inkerinkin odotusaikana. Miksi ihmeessä? :)




1.9.2014

Kesän päätös



Me käytiin Juthbackan markkinoilla runsas viikko sitten. Ne olivatkin viimeiset markkinat tälle kesää, kesän päätös. Tällöin käytiin suomen suurimmilla markkinoilla ensimmäistä kertaa kun Helmi-Inkeri oli noin pieni. Käyhän linkistä kurkkaamassa. Nyt oli paljon helpompaa isomman tytön kanssa. Mut mun vatsan kanssa ei....Oli tukalaa ja kävelin ihan liian hitaasti. Ei päässyt oikeen nauttimaan ja fiilistelemään.


Tämmöisiä söpöyksiä paikka oli pullollaan


Minun matkaan lähti kuitenkin nämä.




Me oltiin Juuson kanssa viime perjantaina eläinlääkärissä.
Voi kun minuu pelotti viedä se sinne kun piti nukuttaa. Sairaalle ja vanhemman puoleiselle kisulle tuo nukutus on niin riski, mutta olihan tuo suu hoidettava. Juuson hampaat ja suu olivat karmeessa kunnossa ja oli ollut kipeenä monta päivää. En ollut huomannutkaan kuinka salakavalasti suussa oli alkanut jokin tulehdus. Hammaskiveä oli paljon ja yksi hammas poistettiin.
Samalla otettiin kilpirauhasarvot ja nekin olivat vielä korkeat. Juuso on voinut sen suhteen kuitenkin ihan hyvin, vaikka pientä yliaktiivisuutta olen edelleen havainnut ja olenkin miettinyt että annos saattaa olla vielä liian pieni. Lääkkeen annostusta suurennettiin nytten..

Kaikki meni kuitenkin hyvin ja Juuso voi nyt mainiosti. Ihana nähdä kun toinen leikkii ilman kipuja ja vaikuttaa todella onnelliselta kissulta! Mun MURU!


Minä olen tänään ensimmäistä päivää sairaslomalla raskauden takia.
Olin jo menossa iltavuoroon, mutta peräännyin ja annoin itselleni armoa. Ei minun tarvitse jaksaa jos on tukalaa vatsan kanssa.
Viime viikolla alkoi jo nämä tukalat hetket. Jos aamusella ja päivällä kovasti häärää, illalla on ihan poikki ja silloin pitäisi jaksaa vielä olla töissä. Tänään huomasin lepääväni aamusella että jaksaa olla illalla töissä. Ei se mene kyllä ihan oikein. Huomenna työterveyteen ja katsotaan nyt kuinka pitkän huilin saan.
Virallinen äitiysloma alkaa 29.9, mutta aion todellakin jäädä kotiin jo aiemmin, ihan kokonaan.
Tää vauva on nyt tärkein!

Mukavaa viikkoa kaikille!


P.S Yritin videota lähettää tänne muttei se onnistu. Onko muilla ollut samoja ongelmia? Kyseessä ihan tosi lyhyt kännykällä kuvattu pätkä.....

14.8.2014

Ihana lämmin kesä!

Kesällä juhlittiin minun ja miehen vuosipäivää




Niin mahottomasti keinuttiin


Uitiin niin että evät alkaa kasvaa selkään


Yhdessä Ville-serkun kanssa

Rippijuhlittiin

Huvipuistoiltiin

Eläinten vanhainkodissa käydään joka vuosi

Sukuloitiin

 Terassiakin rakennettiin




Titi nallen talossa käytiin pariinkin kertaan

 Saaristolomailtiin. Tässä Paraisilla.

 Ja tässä on vuorossa Uusikaupunki.




Yyterikin koettiin. Ihana paikka!!!

Tehtiin kovasti myös hommia. Siivottiin äidin luona yksi vinttihuone, eli tyhjättiin täysin ja syksyllä siitä remontoidaan lämmin huone. Sitten me kaikki sisarukset perheineen mahdutaan kaikki äidin luokse yhtäaikaa.


Meidän keijukainen. 


Yksi ihana kesä kohta takana. Olen niin nauttinut tästä lämmöstä. Olo on ollut hyvä vaikka maha on jo iso. Syyskuulla alkaa äitiysloma, niin pitkälle tässä on päästy. 
Me voidaan kaikki hyvin, koko perhe, karvaiset ystävämme myös.

Hyvää yötä!