8.1.2014

Suru jota ei hyväksy

Se kaihertaa jatkuvasti kun seuraan tuota mun Juuso kultaani. Suru, menettämisenpelko, mikä sen nyt on? eikö tuo lääke taas sovikkaan sille? Onko se sokeutumassa? Miksi se noin käyttäytyy? IIIIIIHH :(
Paljon on kysymyksiä ja vähän vastauksia. Toivottavasti saan niitäkin perjantaina eläinlääkärikäynnillä.

Niin, kaikkihan alkoi Juuson kohdalla siitä kun todettiin se kilpirauhasen liikatoiminta ja aloitettiin tämä lääkitys. Annostus oli alkuun ihan liian suuri ja lääkitys lakkautettiin hetkeksi. Sitten taas aloitettiin uudestaan, vain kerta päivässä yksi pilleri. Kissa meni viikossa huonoon kuntoon ja lopetin lääkkeen heti.
Sitten kokeiltiin puolikasta päivässä ja kas kas, se tepsi. Lääkärimme oli hiukan ihmeissään annoksen määrästä, kun ei aluksi uskonut että se voisi olla tehokas ollenkaan. Mutta kyllä se vain siltä vaikutti että se toimii Juuson kohdalla!!!

 Juuso söi siis puolikasta pitkään, tuonne joulukuulle asti. Sitten alkoi viikon oksentelu ja jätin lääkkeen taas hetkeksi. Juteltiin lääkärin kanssa ja sovittiin että kokeillaan pikkuhiljaa aloittaa ihan murusilla, puolikkaasta puolet-tyyliin ja pidetään myös välipäiviä. Jouluun asti se toimi niin, mut sitten kun päästiin lomille äidin luo, kissa alkoi olla tosi vaisu. Se vaan nukkui ja näytti toisinaan siltä että se ei seuraavaa päivää nää.  Minä sitä iltaisin silittelin ihan erityisesti, kuin olisin jo hyvästellyt. En enää antanut lääkettä, aattelin että näin mennään nyt tammikuun eläinlääkärikäynnille asti.

Aloin antamaan sille myös ennen joulua ruiskulla havupuu-uutetta. Tiedätte varmaan tuotteen?
Me Helmiskän kanssa naukkaillaan sitä päivittäin ja vastustuskyky on kasvanut. Äitikin "yritti"antaa sitä isälle kun isä sairasti sitä pahuksen syöpää. Siinä vaiheessa hän vain oli jo niin huonossa kunnossa eikä pystynyt oikein juomaan sitä. Kai se jotenkin etoi häntä. Meitä se harmitti, koska oltiin kuultu tuosta uutteesta niin paljon hyvää syövän hoidossa.



Eläinhomeopaatti rohkaisi mua antamaan sitä kissalle. Annoin ensin sitä Onnille tuossa ennen joululomia kun se tuli yhtä-äkkiä kipeeksi. Vaikutti että sillä on joku tulehdus jossain. Sekin oksenteli ja oli apaattinen. Annoin havupuu-uutetta ja homeopaattisia tulehdustippoja. Onni oli yhden päivän mun kanssa töissäkin, kun se piti viedä lääkäriin. Peruin sen lääkäriajan koska se friskaantui kuin ihmeen kaupalla!!! Ja parani sitten :)
LUONTO HOITI :)

SIKSI mä kokeilen tuota uutetta nyt Juusolle. Jos se auttaisi edes vähän, lisäisi ainakin vastustuskykyä.

Sellainen Juuso oli siis koko sen joulun ajan. Vaisu pikku ressu, nukkui paljon, säpsähteli oudosti ja kaikista kauheinta oli se, kun huomattiin sen silmissä jotain outoa. Sen pupillit ei reagoinut valoon niinkuin muilla kissoilla. Ne näytti kuin niissä olisi ollut kaihi. Juuso on nimittäin tuossa joulukuulla tosi usein silleen pelokkaana sähissyt, jos sitä kohti on menty jotenkin yllättäen, ihan kuin se ei ollenkaan näkisi! Ja tämä sama sähinä jatkui myös lomien aikana ja olin niin surullinen kun ei voitu oiken mitenkään auttaa.

Kotiin kun päästiin viime viikolla, Juuson olo alkoi vähän paranemaan. Lääke lähti varmaankin kokonaan elimistöstä ja se alkoi olla riehakas, semmoinen niinkuin Juuson kuuluukin olla. Eikä ne silmätkään enää näytä niin pahoilta ja ei ole sähissytkään. Se sähinä voi olla myös jotain sen lääkkeen tuomaa juttua? En tiedä, mutta raju tuo lääke on! Ei mun tekis mieli antaa sille sitä enää ikinä, mutta mitä sitten tapahtuu? Kilpirauhasen liikatoiminta ilman hoitoa, kuinka kauan Juuso sitten elää? Kärsiikö se enempi lääkkeen kanssa vai ilman? Voi mitä mä teen???
Tuo kyseinen lääke on ilmeisesti ihan hyvin siedetty mutta miksi se ei meidän Juusolle sovi???

Perjantai toivottavasti toisi joitain vastauksia muttei nuo lääkäritkään ihmeisiin pysty. Juusoltahan otetaan verikokeita taas, katsotaan mitkä ne kilppariarvot nyt on.
Kuitenkin nyt olen hyvilläni että Juuso voi ihan hyvin, tänäänkin se on tuttuun Juusomaiseen tapaan köllötellyt mun vieressä kun olen yövuoron jäljiltä nukkunut päivällä. Eikä sillä näytä olevan mitään hätää. Ootan kuitenkin vaan kauhulla että milloin sillä alkaa taas ne oireet jotka tuohon sairauteen liittyy, ripuli ja semmoinen liika ylivilkkaus.

Tai, sitten IHME tapahtuu?! Eihän sitäkään voi tietää ;)


Tässä kuvassa taitaa näkyä vähä tuo silmien "outo" sävy

Helmi niin rakastaa, niin hän aina sanoo kun halaa kissoja.


Tässä ollaan kotiuduttu lomilta. Ollaan jo tutuissa härnäämispuuhissa. Räksy se tuolla tuolin alla ja Juuso suunnittelee hyökkäystä.

Mä olen äitin rakas  


Tähän loppuun vielä mummolakuva.

Kaikki ne siellä kölli ja nukkui paljon, ettei siinä mielessä Juuso poikkeus ollut...
Ehkä mummulassa sitten vai kuuluu nukkua, niin mekin nukuttiin, me ihmiset.  Melkeen aina kymppiin asti :)
Nyt on levännyt olo eikä tuo tylsä talvisää mua väsytä.


Palailen taas kertomaan kuulumisia! Voikaa hyvin!
Ja mukavaa alkanutta uutta vuotta 2014 kaikille ja tervetuloa uudelle lukijalleni!
Ja älkää piitatko kirjoitusvirheistä jos niitä löytyy, olen yövuorossa ;)





6 kommenttia:

  1. Hyvää alkanutta vuotta, uskokaamme ihmeisiin!
    Voimia teille ♥ ♥ ♥

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti Juuson vointi pysyisi hyvänä. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  3. Toivotaan, että kaikki kääntyy parhaiten päin! Paljon rapsutuksia sinne.

    VastaaPoista
  4. Voi Juuso-parkaa, toivottavasti lääkitys löytyy. Tsemppiä teille.

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä teille ja roppakaupalla terveisiä täältä Siurosta!!!

    VastaaPoista

Kiitos sinulle kommentistasi!