21.5.2014

Kissanruokakeräys




Oma henkilökohtainen kissanruokakeräyskampanja on päättynyt. 
Tämä satsi odottaa paikallista eläinsuojeluyhdistystä noutamaan nämä parempiin suihin, kissoille sijaiskoteihin.
Eläinsuojeluyhdistykset tekevät niin huipputyötä ja minua harmittaa etten pysty olla sijaiskotina kodittomille tässä elämänvaiheessa. Jotain on kuitenkin tehtävä jäsenmaksun lisäksi, että saa kantaa kortensa kekoon ja tämä taitaa olla se minun väylä. Ilmoittelen ystäville että yksikin ruokapurkki riittää ja kun moni tuo, syntyy tämmöinen KASA! Kivempaa on lahjoittaa jotain vähän enemmän. Kiitos lahjoittajille!
Jaksan uskoa että jokainen pystyy tekemään elämästä vähän parempaa pienillä hyvillä teoilla. 
Minun intressini on eläimet, nyt ja aina.

12.5.2014

Vanhat mekot


Esittelin joskus aiemmin vanhoja mekkojani. Niitä kuvia löytyy täältä.
Nyt kaksi niistä mahtuu Helmi-Inkerille ja tärkeäksi yökkäriksi on tullut tuo mun vanha kissayöpaita. 
Äitini on siitä hihat aikoinaan leikannut kun on varmaan kuluneet puhki.



Tämä mekko taisi jäädä minulle niin lyhyeksi että äiti lisäsi siihen pituutta.

 Samaiselta "kuvauskeikalta", poseerausta



 Juuso on niin rakas Helmi-Inkerille. Angry Birds jogurtti maistuu molemmille.



 Semmoinen iso juttu on meille sattunut myös tänä keväänä että maaliskuussa me vaihdettiin hoitopaikkaa Helmi-Inkerille, perhepäivähoidosta ryhmikseen. 
Ollaan oltu nyt ihan hurjan tyytyväisiä! Minä sain ENSIMMÄISEN kerran äitienpäivä tervehdystä hoidosta. Kortti ja pieni kukan taimi. SÖPÖÄ!
Pääsiäisenäkin tuli näin kivoja askarteluja kotiin.

Vanhassa paikassa ei ikinä tehty mitään. Yksi piirustus saatiin kotiin tuomisina vuoden ja kolmen kuun ajalta!
Nykyisessä paikassa askarrellaan paljon, lauletaan ja liikutaan. Helmi-Inkeri kävi siellä varahoidossa ja siksi osasimme ja tajusimme ihastua siihen paikkaan. Siellä kerätään kansioon kaikki lapsen askartelut ja kuvia otetaan myös. Odotan innolla kansiota kotiin sitten kun sen aika on!
Ja yksi ihana juttu myös tulee aina kotiin tuomisina päivän jälkeen; lappunen jossa kerrotaan mitä on tehty, syöty yms. Näkee pikkuisen miten päivä on mennyt jos ei ehdi kovasti jutella.
Arjen luxusta!

Eilen juhlittiin mun äidin luona tämän kermakakun parissa.


Mukavaa viikon alkua!

7.5.2014

Helmi-Inkeri on oppinut nostamaan Väinöä. Väinö ei kuvassa kärsi, oikeesti nauttii vaan.


Tämäpä taitaa olla pisin taukoni blogimaailmasta!

Minulla on ollut aikamoinen kevät. Olen ollut niiiiiin väsynyt, uupunut ja huonovointinen. 
Olemme Helmi-Inkerin kanssa lisäksi sairastelleetkin suhteellisen paljon. Korvatulehduksia, poskiontelotulehduksia yms..... Nyt kuitenkin oomme voiton puolella ja mulla on energiat huipussaan, SIKSI jaksan olla taas täällä.

Syykin tähän kaikkeen KÖKKÖ-oloon löytyy!

HÄN  

Vihdoin ja viimein!

Ei se sormia napsauttamalla kaikille tule. Ikäkin tekee oman tehtävänsä ja tätä masua on kovasti ootettu, toivottu, itketty ja rukoiltu.
Tämän pienokaisen odotetaan saapuvan maailman syksyn lopulla.

Minä olin tässä tilanteessa jo viime syksynä. Paljastan ja rohkaistun kertomaan sen teille nyt kun olen asian kanssa jo sinut. Häämekkoni kätki sisälleen salaisuuden kun raskaustesti näytti plussaa. Onnellisesta hääpäivästäni teki raskausuutinen vielä onnellisemman. 

Sen masunalun tie kuitenkin katkaistiin ikävällä tavalla ja elämä näytti raadollisen puolensa kun sydämen sykettä ei löytynytkään ja ultrakuvassa kellui vain sikiöpussi. Kyseessä oli mahdollisesti tuulimunaraskaus tai varhainen keskenmeno. Asia ei oikeen selvinnyt minulle koskaan. 
Sairaalassa makasin yhden päivän ja tyhjennysvuoto toi tyhjän olon. Sain läheisiltä paljon tukea ja moni jakoi saman kokemuksen kanssani. Pääsin yli surusta hurjan nopeasti ja katse suunnattiin taas kohti tulevaisuutta. 
En luovuttanut ja nyt kannan ylpeänä masuani joka on viikkoihin nähden jo aika iso :) 
Olen nähnyt hänet jo kahdesti ja kaikki on nyt hyvin ♥ 
Pitäkää minulle peukkuja että kaikki menisi jatkossakin hyvin!!!


Päästiin me lapissakin käymään pääsiäisenä, kaikista näistä sairasteluista huolimatta. 
Oikeestaan siinä kävi siten että jätimme loput taudit sinne ja pahoinvointikin helpotti jo kun sinne lähtöä teimme.
Reissu oli kaikin puolin antoisa. Sain hurjasti apuja ja vinkkejä lapsenkasvatuksessa. 
Helmi-Inkerin uhmakkuus vei multa voimia ja koska olin ollut niin huonossa kunnossa,tunsin itseni niin avuttomaksi etten tiennyt miten me päästään eteenpäin. Miehen sisko on konkari lastenhoitoasioissa ja hän opasti ihan KÄDESTÄ PITÄEN joka tilanteessa miten kannattaisi toimia. Kuinka paljon sitä onkaan arjessa hetkiä joita itse ei edes huomaa että toimii jotenkin väärin ja vain ulkopuolinen hoksaa että nyt menee vikaan. Näitä vikakohtia hiottiin koko reissu koska asuttiin loman aika miehen siskolla. Hän pääsi puuttumaan jokaiseen hetkeen ja olen hänelle äärimmäisen kiitollinen! Meidän arki helpottui huomattavasti, ihan pienillä korjauksilla. Uhmaikäisen kanssa pärjää :)
On se hassua että osaan toimia 16-vuotiaiden nuorten kanssa mielestäni tosi hyvin, mutta 2-vuotias se kieputtaa kunnolla. Vaikka onhan kyseessä toki oma lapsi joka tekee tilanteesta ihan erin. 
Lapin mummoakin tavattiin ja nyt Helmi-Inkerikin oli jo tarpeeksi iso että muistaa mummonsa sieltä kaukaa.

Luntakin vielä oli että saatiin kelkkailla. Oli ne elämyksiä pienelle tytölle.



Kisuille kuuluu kans hyvää.
 Juuso voi lääkityksensä kanssa hyvin. Tänä aamuna naurettiin Juuso-papalle kun se leikki nuken kengällä, kuin kissanpentu. Olen onnellinen että saatiin se kuntoon.

Pikku-Pekka on oma pullea itsensä eikä sille ole tullut niitä "kaulavaivoja" enään.

Onni on nykyään mamman poika eli kiehnaa enempi minua kuin miestä. Tulee useesti sänkyyn mun viekkuun.

Neiti-Räy on aika paksussa kunnossa. Myyräjahti on alkanut.

Väinöstä näittekin jo että siitä on tullut hyvä harjoituskissa. Se ei välitä vaikka Helmi-Inkeri sitä vähän pyörittelee. Me vahditaan toki aina vieressä ettei vaan satu mitään. Se on nukkunut jo päikkärit Helmi-Inkerin kanssa, H:n peiton alla. Suloista.

Tässä meidän tämän hetken kuulumiset. Aloittelen pikkuhiljaa teidän blogeja lueskelemaan. Ootte mulle laittaneet tunnustuksiakin ja niihinkin on jäänyt "vastaamatta". Nopeasti tuosta bongasin ainakin Inkan lähettämän tunnustuksen kysymyksineen. Kiitos!





1. Mikä on sisustustyylisi?
Vanhaa ja uutta sekaisin, värejä ja valkoista. Aika sekava.


2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten?

Makuuhuoneeseen

3. Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?
Talon remontoimiseen ja meihin itseemme, ihmisiin ja kissoihin. Löytöeläinpaikan perustamiseen!
Matkusteluun!

4. Mihin käytät paljon rahaa? 
Luontaistuotteisiin tällä hetkellä. Ja pakolliseen sähkölaskuun :(

5. Mistä onnesta unelmoit? 

Että saisin kahden keskisen lomamatkan mieheni kanssa, mieluusti Kreikassa. Tai paikassa jossa pääsen pitämään sylissäni orankeja.


6. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?
Että terveys menisi

7. Missä asiassa olet tunnollisin?
Lapsen kanssa

8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?
Lähes kaikki

9. Mikä on naisen parhain ominaisuus?
Tyytyväisyys

10. Mikä on miehen parhain ominaisuus?
Että pysyy vasara kädessä



Haluan jakaa tämän haasteen:



Aamusella ajellessa radiossa soi tämä laulu.
En ollut muistanut koko biisiä ollenkaan.
Tajusin isoja asioita tätä kuunnellessa.