29.12.2014

Nimeä ootellessa

Moon iso tyttö ja usein jo naurattaa.





 Joskus vähän totistakin puuhaa tämä...
Nimi tulossa, lauantaina. Ja sekös jännittää.

Siskokset jouluna

Joulu oli ja meni ja oli ihana! Nyt tehdään vielä ne seuraavat juhlat ja hoidetaan ne kunnialla että saadaan nimi lapselle. Kirkkoherra tulee huomenna kahville. 
Palataan!


5.12.2014

Arkea ja juhlaa

Viikko sitten juhlittiin 3-vuotiasta titi-nalle fania. Mun sisko sai kunnian taas tehdä juhliin kakun.



 Itketti vähän kun kaikki huomio kiinnittyi sankariin. Ja kun kaikki lauloi synttärilaulua vain hänelle. Ei liikaa huomiota..... :)

 Kyllä se sitten iloksi muuttui....

 Pienin juhlija


 Siskokset

Pieni tarkkailija


Eläköön isyysloma!!!
Muuten tästä ei selvittäis. Arki on rennompaa tokan vauvan kanssa, mutta silti yösyötöt ja heijaamiset vuorotellaan, että kumpikin,minä ja isi saadaan nukkua tarpeeksi. Mä huomaaan etten ole niin zombie kuin Helmi-Inkerin vauva-aikana, mutta kyllä pienikin valvominen aina vähän tuntuu. Pikku vatsavaivaa välillä, niinkuin joka vauvalla on ja tankkaamista, tietysti yöaikaan. Siinäpä saattaa vierähtää muutama tunti ennenkuin unille pääsee. Mutta sitten kun pääsee, nukkuu vauva neljääkin tuntia putkeen. Viime yönä nukahti kolmelta ja herätti vasta puoli kasilta. Tissi suuhun ja taas nukkui kauan! Toisinaan helpompaa, sitten taas haasteellisempaa. Vauva-arkea. 

Mut onhan tää ihanaa vaikka vähän väsyttääkin. Mä nuuhkin vauvaa jatkuvasti. Viimeisiä kertoja nuuhkin tuota ihanaa vauvatuoksua. Tää nimittäin oli tässä. Viimeisen kerran tätä vauvatouhua vietetään. 
Hui, mä sanoin sen ääneen :)
Juu, näin se vain on. Ikä alkaa tulla vastaan ja olen niiiiiin onnellinen että sain kaksi tervettä tyttöä maailmaan. Nyt keskitytään heihin sataprosenttisesti!!! Mies kyllä sanoi että eikö vielä kolmas, mutta mä pysyn lujana.

****

Niinhän meille sitten kävi, että vauva syntyi sektiolla. Kiireellinen sektio. Kuulostaa hurjemmalta sanana, mutta oli miellyttävä juttu verrattuna Helmi-Inkerin hätäsektioon. 

Olin kyllä valmis normaaliin synnytykseen mutta ihan raskauden loppumetreillä aloin pelätä. Koska olin Helmi-Inkerin hätäsektion jälkeen riskinukutettava, aloin pelätä synnytystä ja sitä että jos joudun taas hätäsektioon ja en selviä siitä. Juttelin monen kätilön ja lääkärin kanssa peloistani ja he saivat mieleni muuttumaan. Minua tarkkailtaisiin normaalia enemmän ja minun kohdallani ei mietittäisi liikoja jos synnytys ei jostain syystä edisty. Päätin sitten heittäytyä synnyttämään normisti. Kun olin sen päätöksen tehnyt, kiireellinen sektio ei sitten pelottanutkaan koska sitä ei tarvinnut jännittää etukäteen. Sinne sitä sitten vain mentiin ja se tuntui HUOJENTAVALTA. Ei tarvinnut enää tuntea synnytyskipuja!!! Ja totta puhuen, mulla oli semmonen tunne, että normaali synnytys olisi ollut VAIKEA!

Torstai aamuna 13.11 mulle laitettiin kohdunsuu katetri, ballonki. Siitä alkoi mahottomat supistukset saman tien. Menin kotiin niistä kärsimään ja jouduin kärsiä koko seuraavan yönkin, nukkumatta hetkeäkään. Perjantai aamulla mä menin sitten synnytysvastaanottoon ja katetri oli avannut mun kohdunsuuta 4cm. Sinne mä jäin sitten tarkkailuun ja iltasella pääsin kylpyammeeseen kun olin niin kipee. Yöllä mä aloin olla sitten vieläkin enmmän kipee ja mut vietiin jo synnytyssaliin ilokaasulle. Siinä epämukavassa synnytyssängyssä mä sitten vaikeroin koko yön. Ilokaasulla ja miehen alaselkähieronnalla mentiin se yö eikä mulla edennyt siitä kummemmaksi se touhu. Lauantaina lääkäri tutki mut ja sanoi että en ole auennut yhtään sen enempää kuin sen 4cm ja vauva oli tosi ylhäällä. Oli valmis viemään mua saliin ja lisäämään supistuksia. Siinä kohtaa mä sitten purskahdin itkuun ja pyysin että mut leikattais. Olin niin väsynyt ja kipee että tunsin etten enempään pysty. Lääkäri suostui kyllä ihan mukisematta mun pyyntöön mutta sanoi että menee iltaan asti, koska leikkauksia on paljon mua ennen.
Sain lääkettä kipuun ja se vei supistuksetkin pois. Pääsin edes hetkeksi uneen.

Iltasella mua sitten haettiin ja vietiin leikkaukseen. Kaikki tapahtui ripeästi mutta tosi määrätietoisesti, enkä pelännyt koska oli niin ammattitaitoinen henkilökunta mua vastassa.
Olin rukoillut miellyttävää synnytyskokemusta, että saisin edellisen kerran pelottavan hätäsektion mielestäni. (hätäsektiosta täällä) Sen mä sain. En "päässyt" normaalisti synnyttämään, mutta sain hyvän, miellyttävän kokemuksen lapsen synytymästä. 
Sektio tehtiin puudutuksessa ja kuulin vauvani ensi parkaisun ja sain heti nuuhkia häntä. Kun minua kursittiin kasaan, vauva vietiin isille pesulle ja pian pääsinkin jo nauttimaan heidän seurasta. 
Oi sitä onnea!

 Vauva syntyi klo 19.36, hän oli 54cm pitkä ja painoi 4064kg. Yliajalla siis mentiin, vauva syntyi viikoilla 41+4. Helmi-Inkeri syntyi 41+5. Mulla on kummassakin raskaudessa ollut lapsivettä runsaasti jotenka on tainnut vauvoilla olla vain mukavaa siellä masussa kölliä.

Toipuminen on ollut mulla nopeaa. Samasta haavasta on nyt synnytetty molemmat tytöt ja kipu oli jo tuttua edelliskerralta. Sen kanssa oli vain elettävä ja siitä se alkoi helpottamaan päivä päivältä enmmän. Nyt oon jo pari kertaa saunonut ja pääsen aika lailla normaalisti kävelemään. Särkyyn en ole tarvinnut lääkkeitä enää pitkään aikaan. Huh, nuin vaan siitä selvittiin!!!

Tässäpä yksi syy miksi tää oli nyt tässä! Seuraavakin synnytys tulisi olemaan nyt automaattisesti sektio ja kyllä nuo leikkaukset nyt saa piisata. 

Tämmöinen oli tarinani tällä kertaa. Jännitystä loppumetreille saakka :)