24.12.2015

Jouluaatto






Rauhallista joulua kaikille blogini lukijoille!





2.12.2015

Menoa ja meininkiä

Mukavaa joulukuun alkua ystäväiset! 
Meillä aurinko paistaa. Pieni lumihuurre on maassa ja mittari näytti juuri nollaa.
 Meillä on täällä pienimuotoinen sairastupa kun pikkuruinen yskii ja niiskuttaa. Hänelle tulee nuha aina kun hampaita on tulossa. Nyt sieltä kolkuttelee isot hampaat eikä millään meinaa puhjeta. Isompi tytön tylleröinen on pitkästä aikaa nuhassa ja pienessä kuumeessa. Ulos olisi jo kova hinku, mutta ei se nyt auta kun hoidella lapsoset terveeksi. Omaa pinnaa tässä koetellaan kun kitinää kuuluu kintuissa kaiken aikaa. Muistuttelen itselleni että väliaikaista kaikki on vain :)


Sairastupa

Otin eilen kuvan minun aarteesta. Oikeestaan tuo ylläoleva bambiperhe on alunperin äidin oma. Ollut meillä lapsena leikeissä mutta nyt ehdottomasti koristaa kynttiläpöytää. Söpöjä. Polttelin eilen kynttilöitä ja toinen tuossa kuvassakin olevista Festivo kynttiläjaloista sanoi POKS! Onkos muille käynyt silleen? Tämä oli jo minun toinen Festivo joka meni kuumuudesta rikki. Minä en uskonut että se on noin heppoista tekoa??? :O Olisimpa ollut viisas ja puhaltanut kynttilän ennen loppua. Mutta se unohtui. Harmittaa!

Marraskuu-Joulukuu on konserttien aikaa. 
Olimme viime sunnuntaina äidin ja Helmi-Inkerin kanssa kuuntelemassa Jippua ja Jukka Leppilampea kotipaikkakuntani kirkossa. Olin mykistynyt. Jipun ääni kuulosti kirkossa erityisen kauniilta ja voimakkaalta. Suosittelen tätä parivaljakkoa muillekkin jos siihen tulee mahdollisuus. Erityisesti laulu "Minun käteni soi" Jipun esittämänä oli niin upee esitys että minä vollotin lähes koko konsertin :) Olen herkkis, tiedän sen. Pahemmaksi menee vain mitä vanhemmaksi tulee. Alla oleva video on Jukka Leppilammen esittämä. Kuuntelun arvoinen sekin. 



Minä Luojalta kaksi kättä sain,
Luoja kuiskasi rakasta niillä.
Otan kädet käyttöön, odota vain.
En voiman suo salassa piillä.

Mutta en oppinut rakastamaan.
Minun käteni taskuihin jäivät.
Ne kuihtuivat hiljaa piilossaan.
Ohi kulkivat vuodet ja päivät.

En oppinut käsiä käyttämään,
ne olivat kömpelöt, kovat.
Niitä Luojalle lähdin näyttämään:
katso, millaiset käteni ovat.

Mitä tahansa yritän koskettaa,
se musertuu kätteni alla.
Minun käteni kylvää kuolemaa,
ja se rakastaa rikkomalla.

On paras, jos käteni piiloon jää.
Kädet huolella kätken ja peitän,
niin ne eivät tuhoa enempää.
Niiden päälle nyt multaa heitän.

Näin Luojan silmissä kyyneleet,
en jälkeäkään syytöksestä:
anna minulle kädet likaiset.
Minä tahdon ne hoitaa ja pestä.

Mitä tapahtui silloin, sitä tiedä en.
Tuulet alkoivat humionoida.
Ne poistivat vihan ja katkeruuden.
Minun käteni alkoivat soida.

Ne soittivat putoa sävelmää,
ensin aivan arasti ja salaa.
Sitä säveltä voinut en vaientaa,
kun se vilinä valtasi alaa.

Se levisi hurjalla voimalla
minun tuttuihin käsiini näihin,
jotka iloista uhkuivat soimalla.
Valo virtasi sormienpäihin.

Jumala, sinulta käteni sain,
koko sieluni sinua kiittää.
Minun käteni ovat kanava vain,
mitä tahdot, se tee, se riittää. 
Anna-Mari Kaskinen


Perjantaina pääsen ystävän kanssa kuuntelemaan kirkkoon vihdoinkin Jarkko Aholaa. Odotan innolla. Ensi viikolla olisi vielä yksi kirkkokonsertti, häälaulajamme Susanna Erkinheimo esiintyy Törnävän upeassa kirkossa. Sitten jäljelle jää kauneimmat joululaulut. Ompahan siinä jo konserttia joka lähtöön ja varmasti virittäytyminen jouluun on onnistunut. Oottekos te käyneet kirkkokonserteissa?


Marraskuussa juhlittiin kahta synttärisankaria. Ne oli kemut ISOSTI eli yhteispirskeet. Siinä ne nyt on, Mun Tenavat tähtinä Niin se aika vain humpsahtaa eteenpäin. Ei ole enää vauvaa ei....





Heissulivei ja joulunootteluita kaikille! Minä ootan joulua ainakin ihan hurjasti!



5.11.2015

Aurinkoinen marraskuu


Hu huu!!!!! Oon mie täällä! 

Tiedättekö? Tää duuni, nää lapset, on mun isoin ja haastavin tehtävä mitä oon ikinä tehnyt :D 
Mulla ei ole enää omaa aikaa, tai jos on, niin mä siivoan. Tässä talossa kaikki vain sotkee, mä oon ainut joka siivoo. Mun ehkä pitäis olla piittaamatta ja antaa olla, mutta kun mun ympärillä on kaaos, on mun sisälläkin kaaos. Niin se vaan on. Oon mä toki joutunut vähän antaa periksi. 
Mutta mä siis siivoon, laitan ruokaa, pyykkään, hoidan lapsia, hoidan kissoja ja teen remonttia. 
Semmoista on mun arki tänäpäivänä. Ihan kivaa siis kuitenkin. Mutta ei puhettakaan että olisin ehtinyt tänne. Ei ei. Nyt päätin että tulen. En siivoa yhtään. Meillä oli eilen vieraita, joten ne pahimmat siivot tein ennen niiden tuloa, joten nyt oon täällä ja hengähdän teille kaikkee mun elämästä. 
Lilja-Maria on unilla ja Helmi-Inkeri on kerhossa. Hän käy seurakunnan päiväkerhossa kaksi kertaa viikossa ja on saanut ihan oikean kaverin, oman ikäisen tytön ja ovat kuin paita ja peppu. Olen tosi onnellinen!!!
Meille on tulossa pian synttärit ja nyt Helmi-Inkerille on tulossa sinne myös omia kavereita. Ei vain pelkästään sukulaisia. Olemme päättäneet pitää yhteissynttärit. Isot pirskeet 1 ja 4-vuotiaille neitosille. Niin se aika vaan humpsahti, meillä on kohta taapero. Ei enään vauvoja, nyyh......

Tässä hän nyt on, kohta 1-vuotias. 
Ihan mahoton menijä. Mahottomampi kuin Helmi-Inkeri. Oppi samaan aikaan kävelemään kuin Helmiskä eli 9kk vanhana, mutta kiipeilee ja roikkuu joka paikassa enmmän. Syö kaiken lattialta, laittaa siis ihan kaiken suuhun. Koko ajan saa vahtia. Ihan mahoton. On vienyt multa energiaa ihan mahottoman paljon mutta on myös antanut mulle tuhannesti takaisin. Oon nauttinut äitiydestä ihan hirmu paljon, ilman stressiä. Ja mikä parasta, hän on niin hyvä nukkumaan ja olen itsekkin saanut nukkua eikä energia ole mennyt väsyyn. Oon vain rakastanut ja rakastanut ja ihmetellyt tuota pientä ihmettä jonka toistamiseen olen saanut kokea. Ymmärrätte varmasti miksi en ole käynyt täällä :D






Siskokset, jonain päivänä parhaat kaverukset  


Minusta tuli kummitäti kesällä syntyneelle poikavauva Leeville. Siskon Leevi on nyt 4kk. Siinä ne meidän vauvat poseeraa :) Leevi on ihastuttava vauva ja hänessä on hurjasti isäni näköä. 


Tässä muutamia kuvia kesältä ja syksyltä.





Rantakuvat ihanalta Storsandilta.

Tässä ollaan matkalla puolukkaan. Tyttöset ovat olleet oikein loistavia marjakumppaneita minulle. Ihan kiltisti ja mukisematta ollaan koko kesä ja syksy kuljettu mustikassa ja puolukassa.

Kumpi on kumpi?

Meillä voidaan muutenkin hyvin, kisut myös. Juuson kanssa meinasi tulla hätä kun lopetti yllättäin syömisen ja piiloutui outoihin paikkoihin. Alkoi eläinlääkärirumba ja siinä putsattiin tulehtunutta suuta ja tsekkailtiin kilpparilääkitystä taas kohilleen. Nyt voi hyvin. Väinö voi hyvin ja Räksyllä karmee nuha parani. Niiskutti pitkään ja oottelin jos se menisi ohi muttei mennyt. Lääkekuurilla saatiin kuriin. Tosin olen nykyisin sen verran homepää ja muistamaton että kadotin yksi aamu sen lääkepaketin johonkin ja kuuri jäi kesken. Mutta onneksi kissa parani. 
Onnin kuoleman vuosipäivä oli hiljattain ja nyt on hiukan helpottanut. Ensimmäistä kertaa elämässäni itkin ja ikävöin kissaa vuoden! Ihan niinkuin ihmisen kuolemassakin vuosi on se pahin suruaika, koin sen nyt kissan kuolemassa. Onni lähti niin yllättäin.....on ikävä  

Minä olen hoitovapaalla vielä ensi kevään. Lapset tarvitsevat hoitopaikkaa vasta vuoden päästä elokuussa. Huojentavaa! Ainutlaatuista aikaa. Nautin joka hetkestä.

Aika erikoisen kaunista myös vuodenaikaan nähden. Aurinko paistaa ja lintuset laulaa. Ihmeellistä! Ei masenna marraskuu.
Mukavaa syksyn jatkoa ja talven odotusta. En pidä enää näin pitkää taukoa. On aika palata ihmisten ilmoille. Kiva kun kävit lukemassa kuulumiseni. Tulen pikkuhiljaa vierailulle sinunkin blogiisi. Jännä nähdä mitä teidän elämään kuuluu!!!!!!  



8.3.2015

Pikapyrähdys


Mukavaa naistenpäivän iltaa blogiystäville mun pikku naisilta!