24.12.2015

Jouluaatto






Rauhallista joulua kaikille blogini lukijoille!





2.12.2015

Menoa ja meininkiä

Mukavaa joulukuun alkua ystäväiset! 
Meillä aurinko paistaa. Pieni lumihuurre on maassa ja mittari näytti juuri nollaa.
 Meillä on täällä pienimuotoinen sairastupa kun pikkuruinen yskii ja niiskuttaa. Hänelle tulee nuha aina kun hampaita on tulossa. Nyt sieltä kolkuttelee isot hampaat eikä millään meinaa puhjeta. Isompi tytön tylleröinen on pitkästä aikaa nuhassa ja pienessä kuumeessa. Ulos olisi jo kova hinku, mutta ei se nyt auta kun hoidella lapsoset terveeksi. Omaa pinnaa tässä koetellaan kun kitinää kuuluu kintuissa kaiken aikaa. Muistuttelen itselleni että väliaikaista kaikki on vain :)


Sairastupa

Otin eilen kuvan minun aarteesta. Oikeestaan tuo ylläoleva bambiperhe on alunperin äidin oma. Ollut meillä lapsena leikeissä mutta nyt ehdottomasti koristaa kynttiläpöytää. Söpöjä. Polttelin eilen kynttilöitä ja toinen tuossa kuvassakin olevista Festivo kynttiläjaloista sanoi POKS! Onkos muille käynyt silleen? Tämä oli jo minun toinen Festivo joka meni kuumuudesta rikki. Minä en uskonut että se on noin heppoista tekoa??? :O Olisimpa ollut viisas ja puhaltanut kynttilän ennen loppua. Mutta se unohtui. Harmittaa!

Marraskuu-Joulukuu on konserttien aikaa. 
Olimme viime sunnuntaina äidin ja Helmi-Inkerin kanssa kuuntelemassa Jippua ja Jukka Leppilampea kotipaikkakuntani kirkossa. Olin mykistynyt. Jipun ääni kuulosti kirkossa erityisen kauniilta ja voimakkaalta. Suosittelen tätä parivaljakkoa muillekkin jos siihen tulee mahdollisuus. Erityisesti laulu "Minun käteni soi" Jipun esittämänä oli niin upee esitys että minä vollotin lähes koko konsertin :) Olen herkkis, tiedän sen. Pahemmaksi menee vain mitä vanhemmaksi tulee. Alla oleva video on Jukka Leppilammen esittämä. Kuuntelun arvoinen sekin. 



Minä Luojalta kaksi kättä sain,
Luoja kuiskasi rakasta niillä.
Otan kädet käyttöön, odota vain.
En voiman suo salassa piillä.

Mutta en oppinut rakastamaan.
Minun käteni taskuihin jäivät.
Ne kuihtuivat hiljaa piilossaan.
Ohi kulkivat vuodet ja päivät.

En oppinut käsiä käyttämään,
ne olivat kömpelöt, kovat.
Niitä Luojalle lähdin näyttämään:
katso, millaiset käteni ovat.

Mitä tahansa yritän koskettaa,
se musertuu kätteni alla.
Minun käteni kylvää kuolemaa,
ja se rakastaa rikkomalla.

On paras, jos käteni piiloon jää.
Kädet huolella kätken ja peitän,
niin ne eivät tuhoa enempää.
Niiden päälle nyt multaa heitän.

Näin Luojan silmissä kyyneleet,
en jälkeäkään syytöksestä:
anna minulle kädet likaiset.
Minä tahdon ne hoitaa ja pestä.

Mitä tapahtui silloin, sitä tiedä en.
Tuulet alkoivat humionoida.
Ne poistivat vihan ja katkeruuden.
Minun käteni alkoivat soida.

Ne soittivat putoa sävelmää,
ensin aivan arasti ja salaa.
Sitä säveltä voinut en vaientaa,
kun se vilinä valtasi alaa.

Se levisi hurjalla voimalla
minun tuttuihin käsiini näihin,
jotka iloista uhkuivat soimalla.
Valo virtasi sormienpäihin.

Jumala, sinulta käteni sain,
koko sieluni sinua kiittää.
Minun käteni ovat kanava vain,
mitä tahdot, se tee, se riittää. 
Anna-Mari Kaskinen


Perjantaina pääsen ystävän kanssa kuuntelemaan kirkkoon vihdoinkin Jarkko Aholaa. Odotan innolla. Ensi viikolla olisi vielä yksi kirkkokonsertti, häälaulajamme Susanna Erkinheimo esiintyy Törnävän upeassa kirkossa. Sitten jäljelle jää kauneimmat joululaulut. Ompahan siinä jo konserttia joka lähtöön ja varmasti virittäytyminen jouluun on onnistunut. Oottekos te käyneet kirkkokonserteissa?


Marraskuussa juhlittiin kahta synttärisankaria. Ne oli kemut ISOSTI eli yhteispirskeet. Siinä ne nyt on, Mun Tenavat tähtinä Niin se aika vain humpsahtaa eteenpäin. Ei ole enää vauvaa ei....





Heissulivei ja joulunootteluita kaikille! Minä ootan joulua ainakin ihan hurjasti!